Kansainvälinen arvio parantaa luottamusta


 
Jaakko Kiander
 
 

Kansainvälinen arvio suomalaisesta työeläkejärjestelmästä julkistettiin Helsingissä 7.1.2013. Arvioitsijoina toimivat kokeneet eläke-ekonomistit, professori Nicholas Barr London School of Economicsista ja professori Keith Ambachtsheer Toronton yliopistosta. Barr pohti eläkejärjestelmää ja sen kestävyyttä, Ambachtsheer taas keskittyi nykyisen hajautetun mallin taloudellisuuteen.

Molempien arvioitsijoiden yleisnäkemys suomalaisesta työeläkejärjestelmästä oli hyvin myönteinen. Heidän mielestään Suomen järjestelmä on joko yksi maailman parhaista tai mahdollisesti paras. Tämä johtuu sen kattavuudesta, joustavuudesta ja kestävyydestä: Suomessa eläketurvan perusteet ovat samat kaikille, kaikesta työstä karttuu eläkettä ja eläke seuraa työntekijää. Yhtenäinen ja kattava järjestelmä parantaa työmarkkinoiden toimintaa, kun työntekijöiden eläketurva ei ole sidottu työnantajaan – toisin kuin monessa muussa maassa.

Työeläkkeessä yhdistyvät eläkejärjestelmien niin sanotut 1- ja 2-pilarit eli peruseläke ja ansioeläke. Monissa maissa (esim. Ruotsissa ja Tanskassa) nämä on erotettu toisistaan, minkä vuoksi tarvitaan päällekkäisiä ja korvaavia lisäeläkkeitä. Suomalaisen järjestelmän kattavuus ja yksinkertaisuus perustuu siihen, ettei meillä ole eläkekattoa. Julkisessa keskustelussa tätä monesti paheksutaan, koska ilman kattoa joillekin suuripalkkaisille ehtii kertyä suuri eläke. Eläkekatto johtaisi kuitenkin siihen, että samaisille suurituloisille luultavasti räätälöitäisiin työnantajakohtaisia lisäeläkkeitä mikä johtaisi kokonaisuudessaan suurempiin kustannuksiin.

Arvioitsijat pitivät suomalaista konsensukseen perustuvaa päätöksentekotapaa eläkejärjestelmän vahvuutena. Se sitouttaa työmarkkinaosapuolet järjestelmään ja pitää huolen siitä, että taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys tulevat riittävästi huomioiduiksi. Arvion mukaan on myös tärkeää, että työmarkkinaosapuolet istuvat eläkeyhtiöiden hallituksissa, joskin samalla toivottiin, että hallitusten painoarvoa ja valvontamahdollisuuksia lisättäisiin asiantuntijajäsenten avulla.

Professori Barr katsoo, että eläkejärjestelmän ikärajoja pitäisi vähitellen lähteä korottamaan. Hankkeella ei kuitenkaan ole kiire ja se pitää toteuttaa kaikkien osapuolten yhteisymmärryksessä, mutta silti se on tehtävä. Barr myönsi, että vuonna 2010 käyttöönotettu elinaikakerroin ajaa periaatteessa saman asian, mutta hän ei uskonut, että ihmiset osaisivat reagoida tähän kannustimeen oikein eli myöhentämällä eläköitymistään. Vahvaa kantaa voi pitää hieman yllättävänä, koska kokemuksia elinaikakertoimen vaikutuksista on ehtinyt karttua vasta kahdelta vuodelta. Toisaalta Barr pitää tärkeänä, että eläkeiät ovat nykyiseen tapaan joustavat. Barr hämmensi myös suomalaista keskustelua leskeneläkkeiden poistamisesta ehdottomalla puolisoiden eläkeoikeuksien jakamista erotilanteissa.

Professori Ambachtsheer esitti radikaaleja näkemyksiä sijoittamisesta ja vakavaraisuussäätelystä. Hän tosin myöntää nykyisen yksityisiin eläkevakuutusyhtiöihin perustuvan mallin vahvuuden ja toimivuuden, mutta herättää silti kysymyksen siitä, pitäisikö nykyisestä vakavaraisuussäätelystä luopua ja ottaa rohkeasti lisää riskiä; hänen mielestään jopa 80 % eläkerahoista pitäisi sijoittaa osakkeisiin ja vähentää sijoitusten Suomi-painoa voimakkaasti. Samalla hän esittää, että toimijoiden välisellä laajalla yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa suuria kustannussäästöjä.

Ambachtsheerin ehdotuksissa on oma logiikkansa, mutta se jättää huomiotta monia riskejä. Vakavaraisuussäätelyä ja vakuutusyhtiömuotoa tarvitaan siihen, että vastuuton riskinotto eläkejärjestelmässä estetään. Tämä on tarpeen, koska eläkeyhtiöt ovat viime kädessä vastuussa toistensa eläkelupauksista. Ilman säätelyä jollekin yhtiöille voisi syntyä houkutus uhkapeliin. Pitkälle viety toiminnallinen yhteistyö yhtiöiden välillä olisi myös ristiriidassa nykyisen kilpailuun ja hajautukseen perustuvan mallin kanssa. Nykymalli ei ole aina kustannustehokkain, mutta toisaalta se pitkällä aikavälillä hajauttaa riskejä tehokkaimmin.

Osakepainon raju kasvattaminen olisi järkevää, jos voisimme olla täysin varmoja siitä, että osakkeet ovat pitkällä aikavälillä kaikkein tuottoisin sijoituskohde. Tästä ei ole kuitenkaan mitään varmuutta eivätkä viimeisen 10 vuoden kokemukset osakemarkkinoilta ole kovin rohkaisevia.

Kaiken kaikkiaan ulkomaiset arvioitsijat yllättivät positiivisuudellaan. Me, jotka toimimme työeläkejärjestelmän sisällä, olemme nämä asiat tietysti tienneet jo ennestään. Kansalaisten huolta omasta eläkeajasta varmasti hälventää se, että arvostetut ulkomaiset asiantuntijat päätyvät hyvin myönteiseen näkemykseen suomalaisesta järjestelmästä. Meillä on nyt ja tulevaisuudessakin kattava eläketurva, kunhan osaamme huolehtia siitä viisaasti.

Kansainvälisen arvion tarkemmat tulokset ovat luettavissa Eläketurvakeskuksen sivulta

Jaakko Kiander
johtaja, talous ja eläkepolitiikka