Joustavuutta eläkkeisiin!


 
Anne Koivula
 
 

Ilmarisen ja Vanhustyön Keskusliiton järjestämässä iAreenassa professori Kaisu Pitkälä piti hienon alustuksen ikääntyneiden omahoidon tukemisesta. Alustuksessa tuli isoin kirjaimin esille, että olemme yksilöitä myös kuuluessamme joukkoon ”ikääntyneet”. Mikä ihme meidät muuttaisikaan homogeeniseksi joukoksi tuossa elämän vaiheessa, kun olemme jokainen kulkeneet oman yksilöllisen polkumme vanhuuden kynnykselle saakka? Pitkälä kuulutti yksilön tilanteesta lähtevä tukea omahoidon järjestämiseen. Eli joustavuutta tarvitaan.

Ilmarinen teki kyselytutkimuksen viime syksynä 60-68 –vuotiaina eläkkeelle jääneiden tuntemuksista, odotuksista ja huolenaiheista. Kysely suunnattiin vanhuus- tai osa-aikaeläkkeelle jääneille. Myös tästä tutkimuksesta ilmenee eläkkeelle jäävien erilainen kunto, erilaiset odotukset ja erilaiset suunnitelmat seuraaville vuosille. Tutkimuksen mukaan 65 prosenttia olisi voinut jatkaa työssä fyysisen kuntonsa kannalta, 23 prosenttia ei. Kaikista parhaimmaksi kuntonsa tunsi kyselyn vanhin ikäryhmä (64-68-vuotiaat), heistä fyysisesti hyvin jaksavia oli 80 prosenttia. Sen sijaan alle 63-vuotiaista 30 prosenttia jäi eläkkeelle voimien vähetessä.

Samaa fyysisen ja henkisen kunnon erilaisuutta kertoo niiden kyselyyn vastanneiden pieni joukko, jotka jäivät osa-aikaeläkkeelle. Tuosta joukosta kukaan ei kuvannut osa-aikaeläkkeelle jäämisen tuntemuksiaan sanalla terve tai huoleton. Osa-aikaeläkkeestä on julkisessa keskustelussa syntynyt sellainen mielikuva, että sitä käyttävät hyvätuloiset ja hyväkuntoiset vähentääkseen työn tekemistä. Ilmarisen kyselyn perusteella osa-aikaeläkkeelle jäädään ainakin osittain terveydellisten syiden vuoksi.

Kyselyyn vastasi myös työttömänä eläkkeelle jääneitä (25 prosenttia vastanneista). Heistä 39 prosenttia koki, ettei jaksaisi fyysisen tai psyykkisen kuntonsa puolesta työssä. Näyttää siis siltä, että osa työttömistä on joutunut työelämän ulkopuolelle kuntonsa vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit eivät kuitenkaan ole täyttyneet.

Vielä alle kymmenen vuotta sitten meillä oli kiinteä 65 vuoden eläkeikä. Vuonna 2005 eläkeikä muutettiin joustavaksi ikävälille 63-68. Joustavan eläkeiän voimassaolon aikana eläkkeelle siirtymisikä on noussut 1,5 vuodella. Onko se riittävää, riippuu vastaajasta. Valtiovarainministeriön puheenvuorot ovat korostaneet eläkeiän pikaista nostamista, työeläkejärjestelmän yleisimmät mielipiteet antaisivat 2005 eläkeuudistukselle vielä aikaa. Kansantalouden tarpeet painavat tulevissa eläkeikäpäätöksissä luonnollisesti eniten, mutta olivat ikärajat mitkä tahansa, eläkeiän joustavuudelle näyttäisi olevan tarvetta. Monet muut tutkimukset puhuvat sen puolesta, että myös vaihtoehdotonta työssä vs. eläkkeellä -asetelmaa pitäisi muuttaa joustavampaan suuntaan.

Jos vanhuuseläkkeen ikäraja olisi kiinteä tai ikähaarukka kapea, karsisiko se työskentelyn jatkamista vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen? Miten toimisivat ne, joiden voimat eivät riittäisi eläkeikään saakka? Jäisivätkö he työttömiksi, hakisivatko he työkyvyttömyyseläkettä? Itse paljon työkyvyttömyyseläkkeiden kanssa työtä tehneenä en näe järkevänä kehitystä, jossa muiden vaihtoehtojen puuttuminen ajaa hakemaan työkyvyttömyyseläkettä ja johtaa yhä useampiin hylkääviin päätöksiin. Jokainen hylkäävä päätös on hakijansa kannalta pettymys, kenties nöyryytys. Huoltosuhteen kannalta vain työurien jatkaminen olisi järkevä tavoite, muut valinnat ovat lopulta vain rahoitusluukun valintaa. Pitäisi siis valita työurien jatkamiseen kannustava keino. Joustavan eläkeiän alaraja kannustaa sinnittelemään, yläikäraja puolestaan sallii työskentelyn niille, joille se on mahdollista. Ilmarisen tilaston mukaan vuonna 2011 vanhuuseläkkeelle jääneistä 34 prosenttia jäi eläkkeelle myöhemmin kuin 63 vuoden iässä. Tämän perusteella kannustus näyttää toimivan, kun työtä on tarjolla.

Anne Koivula
eläkejohtaja

 
Kategoria(t): Eläke, Työelämä, Työhyvinvointi
Avainsana(t): .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *