Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutukset edelleen epäselviä


 
Jaakko Kiander
 
 

Vuonna 2005 toteutetun viimeisimmän eläkeuudistuksen vaikutuksia työllisyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen on arvioitu. Tutkimuksen ovat laatineet ETK:n ekonomisti Satu Nivalainen ja Helsingin yliopiston professori Roope Uusitalo ja se on julkaistu valtioneuvoston kanslian sivuilla.

Vuoden 2005 uudistuksessa siirryttiin joustavaan eläkeikään ja otettiin käyttöön kannustinkarttumat ja elinaikakerroin, joiden avulla tavoitellaan merkittävää eläkkeelle siirtymisen myöhentymistä. Lisäksi yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä lakkautettiin ja ns. työttömyysputken ikärajaa on nostettu asteittain. Uudistusta tehtäessä toivottiin, että sen vaikutuksesta eläkkeelle jäänti-ikä kohoaisi vähitellen 2-3 vuotta, eli silloisesta noin 59 vuoden tasosta 61-62 ikävuoteen.

Jaakko Kiander on ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Jaakko Kiander on ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Tutkimuksessa arvioitiin näiden muutosten vaikutuksia 50-69 –vuotiaiden työllisyyteen, työttömyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen. Tutkimuksen kattava tilastoaineisto kerättiin Eläketurvakeskuksen rekistereistä. Tutkimuksessa vertaillaan samanlaisia ihmisryhmiä ennen ja jälkeen uudistusten.

Tutkimustulosten mukaan uudistuksen vaikutukset jäivät vähäisiksi. Varhaiseläkekanavien tukkiminen oli tulosten mukaan ainoa merkittävä toimi, jonka vaikutuksesta 50-64-vuotiaiden työllisyysaste nousi keskimäärin 0,5 prosenttiyksikköä. Sen sijaan uudistuksen vaikutus vanhuuseläkkeelle jäämisikään olisi ollut peräti alentava.

Ikääntyneiden työllisyysaste on noussut

Tulokset ovat osin sellaisia kuin olisi osannut odottaakin. Siirtyminen joustavaan eläkeikään mahdollisti sen, että eläkeiät muuttuivat yksilöllisemmiksi. Tällöin osa niistä, joiden aiempi eläkeikä olisi ollut 65 vuotta, käytti hyväkseen mahdollisuutta jäädä eläkkeelle jo 63- tai 64-vuotiaana. Vastaavasti osa – tosin pienempi osa – päätti lykätä eläköitymistä myöhemmäksi, aina 68 ikävuoteen saakka.

Käytännössä ikääntyneiden työllisyysasteet ovat nousseet voimakkaasti vuoden 2000 jälkeen. Tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan johdu eläkeuudistuksesta vaan joistain muista tekijöistä. On selvää, että esimerkiksi yleinen työllisyystilanne on vaikuttanut kehitykseen. Työllisyys kehittyi suotuisasti vuosina 2000-2008, mikä paransi osaltaan ikääntyneiden työllisyysastetta. Samansuuntainen vaikutus on ollut myös työkyvyttömyysriskin lievällä vähentymisellä.

Osittain tutkijoiden johtopäätökset selittyvät tavalla, jolla eläkkeelle jäämisen kannustimia taloustieteessä mallinnetaan. Ekonomistit käyttävät yleisesti lähestymistapaa, jossa ensin lasketaan eri-ikäisenä eläkkeelle jäävien työntekijöiden työssäoloaikanaan maksamien eläkemaksujen summa sekä odotetun jäljellä olevan elinajan aikana saatavien eläketulojen summa. Sen jälkeen sekä eläkemaksuista että saatavista eläkkeistä lasketaan niiden pääoma-arvo käyttäen  tietoa ikäryhmittäisestä kuolleisuudesta ja erilaisia oletuksia diskonttokorosta. Vertaamalla eläkemaksujen nykyarvoa eläkkeiden nykyarvoon eri eläkkeellesiirtymisi’issä saadaan laskettua eläkkeelle jäämisen lykkäämisen taloudelliset kannustimet. Toisin sanoen 62-vuotias esimerkkihenkilö punnitsee mielessään sitä, kannattaako maksaa vielä vuosi eläkemaksuja ja saada hieman korkeampi eläke, mutta vastaavasti olla eläkkeellä vähemmän aikaa.

Vuoden 2005 eläkeuudistus ei muuttanut näitä kannustimia kovinkaan merkittävästi. Siitä seuraa, että uudistuksella ei voi olla merkittäviä laskennallisia vaikutuksia. Toinen asia on ehkä se, että käytännössä juuri kukaan ei pysty kovin tarkasti laskemaan tulevien eläkkeidensä nykyarvoa ja vertaamaan sitä lisätyöskentelyn tuottamaan tulonlisäykseen. Kuolemanriskin ja elinajan odotteen arviointikin voi olla aika epävarmalla pohjalla. Valittu malli jättää huomiotta myös sen mahdollisuuden, että työssäolo voidaan joskus kokea tyydyttäväksi, jolloin kyse ei ole pelkästään pääoma-arvojen vertailusta.

Elinaikakertoimen vaikutus vielä epäselvä

Kyselytutkimukset ja osin myös tilastot kertovat siitä, että uudistuksen jälkeen varhaiseläkeajatuksista on enenevässä määrin luovuttu, ja että monet suunnittelevat eläkkeelle jäämisen lykkäämistä yli 63 vuoden iän tai työssäkäyntiä eläkkeellä. Toteutunut kehitys on ollut hyvin lähellä sitä mitä uudistusta tehtäessä toivottiin. Tutkijoiden arvioiden mukaan kyseessä on siis kuitenkin työttömyyseläkeputken siirrosta aiheutunut kertaluonteinen muutos.

Tutkimus ei ymmärrettävästi pysty vielä arvioimaan vuonna 2010 käyttöön otetun elinaikakertoimen vaikutuksia eläkkeelle jäämiseen. Elinaikakertoimen vaikutus alkaviin eläkkeisiin kasvaa kuitenkin vuosi vuodelta, ja pitkällä aikavälillä elinaikakertoimesta tulee luultavasti merkittävin eläkeikään vaikuttava tekijä. Pääoma-arvomallilla laskettuna elinaikakertoimen vaikutus näyttäisi kuitenkin jäävän vähäiseksi.

Toisaalta nk. behavioristinen (eli oikeiden ihmisten todellista käyttäytymistä tutkiva) taloustiede kertoo lukuisten empiiristen tulosten avulla siitä, että muuttuvilla normeilla ja tiedotuksella voi olla ratkaiseva vaikutus yksilöiden päätöksiin. Kun eläkelaitokset alkavat tiedottaa entistä enemmän elinaikakertoimen vaikutuksesta eläkkeeseen ja siitä kuinka pitkällä lykkäyksellä tämä eläkettä alentava vaikutus on kumottavissa, voi seurauksena hyvinkin olla yleinen eläkeiän nousu – edellyttäen, että ikääntyneet onnistuvat säilyttämään työpaikkansa.

Jaakko Kiander
johtaja, talous ja eläkepolitiikka

 
Kategoria(t): Eläke, Työelämä
Avainsana(t): .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

Vastaus artikkeliin: “Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutukset edelleen epäselviä

  1. ei yksikään ihminen ryhdy valikoimaan että jäisinkö eläkkeelle vasta ensi vuonna koska se
    kasvattaa eläkettäni 20 euroa, vaan jokainen jää terveydentilansa mukaan, jos jaksaa ja jos työn-
    antaja niin toivoo niin tokihan voisi jatkaa työntekoa, mutta on älytöntä odottaa että vielä
    67 vuotias olisi kykenevä tekemään kokopäivätyötä lisättynä 2-4 tunnin työmatkoilla,
    kyllä ihmisen fyysinen toimintakyky on jo heikentynyt tuolloin,
    eläkeikä pitää olla joustava koska rakennustöissä ihminen on ulkona kylmässä 6kk vuodesta,
    moniko mielellään menee ulos kylmän pohjoispuhurin puhaltaessa myrskyvauhtia mutta
    rakennuksilla tehdään töitä olipa ilma mikä tahansa,
    kylmä ilma ja jatkuva veto aiheuttaa lihasten ja nivelten surkastumista, ei yksikään rakennus-
    mies ole enää 55 ikävuoden jälkeen täydessä terässään jos aloitti työnteon 18-20 vuotiaana,
    pidätetty eläke % pitää ollla jokaiselle sama eli 1,5 %, ja siitä kertyvä eläke myös saman
    suuruinen koko työajan ansioista,
    on älytöntä että kevyttä sisätyötä tekevät virkamiehet saavat 2% työeläkettä, eli 33 työvuoden
    jälkeen tulee eläkettä 66 %,
    työläinen tekee keikkatyötä välillä joutuen lomautetuksi tai työttömäksi, ei siitä kerry täyttä
    eläkettä, eikä yksikään duunari voi olla koko ikäänsä samassa työpaikassa mutta akatee-
    minen virkamies kyllä voi luottaa siihen että virka on elinikäinen ja ikälisät kartuttvat
    samoinkuin muut palkankorotukset, eläkkeelle onkin mukavaa jäädä sitten 2500 euron
    kk-tuloilla, kun kotiäiti saa kituuttaa 1100 euron eläkkeellä,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *