Onko ruotsissa kaikki paremmin?


 
Jaakko Kiander
 
 

Suomessa on jo pidemmän aikaa keskusteltu ruotsalaisen eläkejärjestelmän paremmuudesta. Tiedotusvälineissä ovat toistuneet näkemykset, joiden mukaan Ruotsissa ei ole kestävyysvajetta eikä eläkeikää ja ikääntyneiden työllisyysaste on selvästi korkeampi kuin Suomessa.

Jaakko Kiander on ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Jaakko Kiander on ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Todellisuudessa eläkejärjestelmien erot eivät ole kovin suuria. Viimeisin eläkeuudistus toteutettiin Ruotsissa 2001, jolloin otettiin käyttöön joustava eläkeikä, eläkkeen perusteeksi tuli loppupalkan sijaan koko työuran ansiot ja lisäksi eläkkeisiin tuli sopeutuskertoimia, jotka on sidottu elinajan pitenemiseen ja elatussuhteen heikkenemiseen.

Nämä uudistukset ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessakin. Vuoden 2005 uudistuksessa otimme käyttöön joustavan eläkeiän, työuraperiaatteen eläkkeen määräytymisessä ja elinaikakertoimen.

Keskustelua eläkekatosta

Joitain erojakin on. Ruotsissa työntekijä voi siirtyä ansioeläkkeelle 61 vuoden iässä. Ylärajaksi muodostuu 67 vuoden ikä, jolloin työsuhdeturva lakkaa – toisin sanoen työnantaja voi halutessaan irtisanoa tämän ikäiset työntekijät. Suomessa rajat ovat korkeammat, 63-68 vuotta.

Ruotsalaisessa ansioeläkejärjestelmässä on käytössä myös eläkekatto, jota meillekin on haikailtu. Käytännössä se tarkoittaa, että järjestelmä tarjoaa ansioon suhteutetun eläkevakuutuksen vain niille, joiden ansiotaso on keskimääräistä matalampi. Tällä hetkellä eläkekaton palkkaraja on noin 3800 euroa kuukaudessa. Eläkekaton vuoksi Ruotsissa on otettu aktiivisesti käyttöön hyvätuloisten toimihenkilöiden lisäeläkkeitä, joiden kustannukset työnantajille ovat noin 10 prosenttia palkasta. Lisäeläkkeet mahdollistavat joissain tapauksessa eläkkeelle siirtymisen jo 55 vuoden iässä.

Suomessa ei sen sijaan ole eläkekattoa eikä siten myöskään tarvetta laajamittaiseen lisäeläkkeiden käyttöön. Tältä osin suomalainen järjestelmä on tasapuolisempi, kattavampi ja yksinkertaisempi.

Eläkejärjestelmä ei selitä työllisyyseroja

Ruotsissa on viimeisen 10 vuoden aikana edistetty ikääntyneiden työllisyyttä monin keinoin. On tiukennettu työkyvyttömyyden kriteerejä, lyhennetty ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ja otettu käyttöön verotuksen ansiotulovähennys. Näissäkään toimissa ei ole olennaista eroa Suomen ja Ruotsin välillä. Toimien seurauksena Ruotsissa varhainen ja myöhäinen eläkkeellejäänti on yleistynyt. Keskimääräinen eläköitymisikä on kuitenkin pysynyt lähes muuttumattomana.

Ikääntyneiden työllisyys on parantunut niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Naapurissamme 55 vuotta täyttäneiden työllisyysaste on noussut hyvin korkeaksi, 73 prosenttiin. Nousua on miehillä 8, naisilla 7 prosenttiyksikköä. Suomen kehitys on ollut vielä parempi: varttuneiden työllisyysasteet ovat vuosina 2000-2011 nousseet miehillä 13 ja naisilla peräti 16 prosenttiyksikköä. Noususta huolimatta työllisyysaste jää 57 prosenttiin.

Yhteistä on se, että ikääntyneiden työllisyysaste on noussut voimakkaasti samalla kun muun väestön työllisyysaste on parantunut vain vähän. Työurien pidentäminen niiden loppupäästä ei siis ole johtanut vastaavaan kokonaistyöllisyyden parantumiseen. Voidaankin kysyä, onko ikääntyneiden työllisyysaste parantunut nuorten kustannuksella.

Vahva työsuhdeturva kannustaa jatkamaan

Suomen heikompaa työllisyyttä ei selitä eläkejärjestelmä eivätkä sosiaaliturvajärjestelmän tai verotuksen erot; verot ja työnantajan sivukulut ovat Ruotsissa korkeammat kuin Suomessa ja eläkejärjestelmän ikärajat Suomea alhaisemmat.

Selityksiä voidaan löytää Suomen korkeasta työttömyydestä 1990-luvulla, minkä johdosta keski-ikäisten ja varttuneiden ikäluokkien työllisyys on jäänyt pysyvästi heikolle tasolle.  Myös työllisyyden alueelliset erot ovat merkittäviä.

Vertailussa vähäiselle huomiolle on jäänyt ruotsalainen työsuhdelainsäädäntö, joka säätelee tarkkaan yritysten irtisanomisjärjestystä. Paras työsuhdeturva on pitkäaikaisimmilla työntekijöillä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vanhimpia työntekijöitä ei voi irtisanoa. Tällainen ”subjektiivinen oikeus” työpaikan säilyttämiseen näkyy eläkkeellejäännin lykkäämisenä silloin, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Vahva työsuhdeturva luultavasti parantaa myös työssä viihtymistä ja tukee osaltaan työuran pidentämistä loppupäästä.

Jaakko Kiander
johtaja, talous ja eläkepolitiikka

Kirjoituksen pidempi versio on julkaistu Talous- ja Yhteiskunta –lehden numerossa 2/2013

 
Kategoria(t): Eläke, Eläkejärjestelmä, Työelämä
Avainsana(t): .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

3 vastausta artikkeliin: “Onko ruotsissa kaikki paremmin?

  1. Ruotsin mallin varjopuoli on työpaikan ”ukkoutuminen” jos yrityksellä menee huonosti. Tuossa 2000-luvun alussa nousi uutisiin saakka, kun eräs suuri teknologiafirma oli joutunut vähentämään väkeä puolella, niin työntekijöiden ikäjakauma muodostui hyvin epäterveeksi.

  2. Muuten hyvä kirjoitus mutta siitä ei ilmene yhtään syytä miksi Suomessa ei voida ottaa eläkekattoa käyttöön. Järkevän kokoinen eläkekatto poistaisi kustannusvajeen eläkejärjestelmästä kun pienituloisten ei tarvitsisi kustantaa kymmenien tuhansien suuruisia
    eläkkeitä . Se mahdollistaisi myös Suomessa joustavan eläkeiän.

    Kirjoittaja ei tarkoituksella mainitse että jo nyt Suomessa todella hyvätuloisille on olemassa lisäeläkejärjestelmä ja he voivat nostaa eläkkeensä jo paljon ennen 63 vuoden ikää.
    Todellinen syy lienee se että päätöstä ei saada tehtyä koska se kohdistuisi päättäjiin.

  3. Suomessa on kansaan kahtiajako ollut pitkään!
    Tänne ei haluta eikä saada samaa eläkesysteemiä kui Ruotsiaa on.
    Syy: tätä ei politikot hyväksy ei myöskään ammattiliitot sitä aja.
    Joten pienipalkkaiset maksavat suurituloisten eläkkeet nurkumatta.
    Mutta tämä on Suomi ja suomalaiset auttavat toisiaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *