Fifty-sixty eli armollisen aikaansaamisen filosofia


 
Vieraskynä: Saku Tuominen
 
 

Elämme hämmentävässä ja ristiriitaisessa maailmassa. Ajatellaan esimerkiksi työpäiviämme. Kärsimme siitä, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle, mutta samaan aikaan meitä vaivaa kalvava tunne siitä, ettemme saa riittävästi aikaan. Olemme kunnianhimoisia, mutta vaikka tekisimme kuinka paljon, emme koskaan ole tyytyväisiä. Päivät lipuvat käsistä, olemme koko ajan täydessä junassa.

Saku Tuominen luova johtaja Idealist Group / 925 Design

Saku Tuominen
luova johtaja
Idealist Group / 925 Design

Mitä ihmettä asialle voisi tehdä? Entä jos vastaus löytyy kaikista maailman ihmisistä Matti Nykäseltä. Pohjustetaan hieman.

925 –hankkeen aikana törmäsimme mielenkiintoiseen havaintoon: 75% ihmisistä piti työpäiviään kaoottisina, mutta samaan aikaan 75% sanoi, ettei silti malta suunnitella päiviään etukäteen. Mistä tämä kertoo? Entä jos ajatus työpäivien etukäteen suunnittelusta tuntuu liian kaukaiselta ja jopa epärealistiselta, koska ”aina kuitenkin tulee jotain, joka sotkee päivämme.” Ja huolemme on totta kai täysin aiheellinen – aina tulee jotain.

Emme koskaan voi suunnitella kaikkea. Mutta tarkoittaako se sitä, että mitään ei voi suunnitella?

Entä jos lähestyisimme asiaa aivan eri tavalla – armollisten silmälasien läpi. Kaikki ei voi tietenkään olla omissa käsissä, mutta entä jos edes puolet olisi? Yli puolet jokaisesta päivästä. Yli puolet jokaisesta viikosta. Yli puolet jokaisesta kuukaudesta.

Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä?

Kun tutkitaan muutosta, aivan keskeisessä roolissa on aina ihmisen oman ajattelutavan muuttaminen. Eli se millaisena me näemme itsemme ja ympäristömme. Esimerkiksi yllä olevan ongelman ratkaisussa aivan olennaista on se, koemmeko voivamme tehdä asialle jotain vai olemmeko menettäneet uskomme jo kauan sitten.

Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Voimme pyrkiä siihen, että työpäivämme ovat proaktiivisia : teemme asioita jotka koemme kaikkein tärkeimmäksi juuri nyt. Tai sitten uhriudumme ja olemme reaktiivisia : menemme virran mukana ja olemme muiden armoilla. Entä jos päättäisimme, että yli puolet päivistäni ovat proaktiivisia? Jo se olisi mahtava saavutus.

Tänään on hyvä päivä
Miten tähän voisi päästä? Esimerkiksi näin: Aluksi määrittelemme millainen hyvä päivä voisi olla. Missä tuon firmalleni lisäarvoa ja missä aikani menee hukkaan. Missä olen parhaimmillani ja missä en. Mikä innostaa ja mikä ärsyttää.

Sen jälkeen käymme listan läpi esimiehen kanssa, jotta olemme samalla kartalla. Sitten puramme ”hyvän päivän” konkreettisiin paloihin ja lopuksi alamme arvioida jokaista päivää sekä etu- että jälkikäteen, joka ainoa päivä. Muutaman minuutin ajan.

Onko tulossa oleva päivä hyvä? Jos ei, miten voin parantaa sitä?
Oliko mennyt päivä hyvä? Jos ei, mitä voin siitä oppia?

Ja kaiken kruununa omaksumme uuden asenteen Matti Nykäsen Fifty-Sixty –kommenttia mukaillen: 50% jokaisesta päivästä voi olla huonoa, kunhan 60% on hyvää.

Ken siihen pystyy, pystyy mihin tahansa. Kokeile, ellet usko.

Saku Tuominen
luova johtaja, Idealist Group / 925 Design

Ilmarinen on mukana työelämän vallankumouksessa. Liity mukaan!

 
Kategoria(t): Työelämä, Työhyvinvointi, Työkyky. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

2 vastausta artikkeliin: “Fifty-sixty eli armollisen aikaansaamisen filosofia

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä. Olen samaa mieltä, omalla asenteella ja päivien suunnitelmallisuudella on suunnaton vaikutus päivien sujuvuuteen. Tämän päivän työelämän suurin haaste taitaa kuitenkin olla se, että työntekijältä vaaditaan mahdottomia, kiitos jatkuvien irtisanomisten sekä ”tehostamisen”.

    Yhden työntekijän tulee saada tehdyksi pahimmillaan jopa neljän irtisanotunkin työntekijän työt, omiensa lisäksi. Selvää on, ettei se onnistu ja eritoten vastuuntuntoiset työntekijät kärsivät tilanteesta. Vaikka tärkeimmät tehtävät priorisoisi heti aamusta niin jotain jää aina tekemättä eli siirtyy seuraavalle päivälle. Seuraavalla päivällä on taas uusi priorisointi ja soppaan lisätään vielä eilisenkin työt jotka jossain vaiheessa nousevat kattilan pohjilta listan tärkeimmiksi, niiden kymmen muun tärkeimmän ja ensisijaisen tehtävän kanssa. Been there, witnessed that. Ei herkullinen soppa.

    Eli asennemuutosta tarvitaan ensisijassa johtoportaaseen ja tuotannon/työn suunnitteluun sekä resurssointiin. Työnhyvinvointi on ensisijassa työnantajien kädessä, sillä he luovat raamit toiminnalle. Työntekijän tehtävä on tehdä parhaansa ja suunnitelmallisuus on siihen hyvä työkalu, aktiivisen ja ”asioihin tarttuvan otteen” -kera!

    Kiitos tsemppaavasta kirjoituksestasi, Saku!

  2. Jälleen hieno kirjoitus Saku! Omasta mielestäni juuri tuo oman työn muutaminen reaktiivisesta proaktiiviseksi on ehkä tärkein yksittäinen työviihtyvyyttä ja tehokkuutta lisäävä tapa. Itse teen tätä niin, että:
    1. Joka työpäivän aluksi katson kalenteriani sekä tehtävälistaani ja päätän mitkä asiat teen tänään ja missä järjestyksessä.
    2. Joka perjantai mietin seuraavan viikon kolme tärkeintä tehtävää ja varaan sille aikaa kalenteristani.
    3. Joka sunnuntai suunnittelen vapaa-aikaani ja sovin ystävien tapaamiset, urheilun ym. ja laitan ne kalenteriini.

    Nämä tavat ovat olleet minulle korvaamattomia ja ovat nostaneet tehokkuuttani ja onnellisuuttani todella paljon!

    T: Sampo@viisaampaatyota.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *