Pekkarisen työryhmän raportti pohjustaa seuraavaa eläkeuudistusta


 
Jaakko Kiander
 
 

Ylijohtaja Jukka Pekkarisen johtama eläkekysymysten asiantuntijatyöryhmä on julkistanut raporttinsa. ’Suomen eläkejärjestelmän sopeutuminen eliniän kasvuun’ -raportti on osa työmarkkinajärjestöjen sopimaa vuoden 2017 eläkeuudistuksen valmistelua. Kyseessä on lähes 300-sivuinen teos, jossa kuvataan suomalaista eläkejärjestelmää ja siihen tehtyjä muutoksia erittäin asiantuntevalla tavalla. Suurin osa raportista on tulevien eläkeratkaisujen taustoittamista. Pekkarisen vetämän asiantuntijatyöryhmän pohdinnat eläkejärjestelmän uudistamisvaihtoehdoista jäävät raportissa ainakin sivumäärällä mitattuna suhteellisen vähälle osuudelle.

Jaakko Kiander on Ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Jaakko Kiander on Ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Työryhmän toimeksiannon taustalla on laajalti tunnistettu tarve pidentää suomalaisten työuria ja arvio siitä, että eliniän pidentyminen luo paineen eläkeiän nostamiseen. Työryhmä on työssään joutunut pohtimaan sitä, riittävätkö eläkejärjestelmän nykyiset kannustimet – superkarttuma ja elinaikakerroin – hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen asettaman eläkeikätavoitteen saavuttamiseen. Tavoitteenahan on, että vuoteen 2025 mennessä keskimääräistä eläkeikää mittaava 25-vuotiaan henkilön eläkeiän odote kohoaisi 62,4 ikävuoteen. Viime vuonna tämä luku oli 60,9 vuotta joten nousua tarvittaisiin 1,5 vuotta.

Raportin keskeisin linjaus on arvio siitä, että vuoden 2005 eläkeuudistuksessa tehdyt ratkaisut eivät riitä tämän vuodelle 2025 sovitun tavoitteen toteuttamiseksi. Arvio voi herättää ihmetystä, koska viimeisen 10 vuoden aikana eläkeiän odote on kohonnut jopa tavoiteltua nopeammin. Jos sama kehitys jatkuisi, asetettu tavoite saavutettaisiin jopa etuajassa. Pekkarisen ryhmän tukeutuu arviossaan kuitenkin tutkimustuloksiin, joiden mukaan tähän mennessä tapahtunut eläkeiän nousu antaa toteutuneesta kehityksestä liian myönteisen kuvan. Työttömyyseläkkeen lakkauttaminen ja korvaaminen työttömyysturvan lisäpäivillä on vähentänyt eläkkeelle siirtymistä, mutta järjestely on lisännyt vastaavasti ikääntyneiden työttömyyttä eikä ole siksi pidentänyt työuria.

Asiantuntijaryhmän arvion mukaan eläkkeelle siirtymisiän odote näyttäisi jäävän vuonna 2025 ilman uusia politiikkatoimia noin vuoden alhaisemmaksi kuin tavoitteeksi asetettu 62,4 vuotta. Tavoitteen saavuttaminen olisi tärkeää, koska se hillitsisi eläkemaksujen nousupainetta ja supistaisi julkisen talouden kestävyysvajetta. Ryhmä ei kuitenkaan usko tavoitteen saavuttamiseen ilman lisätoimia.

Eläkejärjestelmä voi sopeutua eliniän pidentymiseen korottamalla maksuja, heikentämällä eläkkeitä, muuttamalla työssä- ja eläkkeelläoloajan suhdetta tai näitä keinoja yhdistämällä. Raportissa on selvitetty eri keinojen vaikutuksia eläkkeiden riittävyyden, eläkkeiden kohdentumisen, eläkkeiden rahoituksen, työllisyyden ja julkisen talouden kestävyysvajeen näkökulmista. Vaikka asiantuntijaryhmän tehtävänä ei ollutkaan esittää toimenpidesuosituksia, voi raportin loppulukua tulkita niin, että ryhmän mielestä jonkinlainen kompromissi olisi paras – toisin sanoen paras tapa sopeutua pitenevään elinikään olisi ratkaisu, jossa sopeutettaisiin eläkkeiden tasoa, eläkeikää ja vakuutusmaksuja. Kompromissihakuisuus voi johtua siitä, että työryhmällä on selvästi halukkuutta säilyttää erilaisia joustomahdollisuuksia eläkejärjestelmässä.

Eläkemaksujen nostotarpeen tilanne näyttää nyt helpommalta kuin vuosi sitten, jolloin työryhmä aloitti työnsä. Eläketurvakeskus julkisti aiemmin tänä syksynä uuden pitkän tähtäimen laskelman, jonka mukaan työeläkemaksun kestävä taso olisi runsaat 25 prosenttia eli prosenttiyksikön verran vähemmän kuin edellisessä, vuonna 2011 tehdyssä ennusteessa. Lisäksi työmarkkinaosapuolet sopivat osana tämän syksyn tuloratkaisua eläkemaksujen nostamisesta 24,4 prosenttiin vuonna 2016. Sovittu taso on huomattavan lähellä tavoitetasoa, minkä vuoksi maksujen nostotarve vuoden 2016 jälkeen ei enää vaikuta ylivoimaiselta. Pikemminkin puhutaan suhteellisen pienistä luvuista.

Työryhmä ja sen loppuraportti sivuuttavat arviossaan elinaikakertoimen, jota voi pitää yhtenä nykyisen eläkejärjestelmän tärkeimmistä kannusteista. Osin tämä johtuu siitä, ettei elinaikakertoimen käytännön vaikutuksista ole vielä ehtinyt karttua kovin paljoa kokemuksia eikä tutkimustuloksia. Osin epäluottamus kertoimeen johtuu tutkijoiden teoreettisesta olettamasta, jonka mukaan ihmiset eivät maksimoi kuukausieläkettä vaan koko tulevan eläkepääoman nykyarvoa.

Elinaikakerroin otettiin käyttöön vasta vuonna 2010 ja toistaiseksi sen vaikutus alkaviin eläkkeisiin on vähäinen. Kuitenkin jo 2020-tultaessa elinaikakertoimen vaikutus kasvaa merkittäväksi, jolloin sillä voisi olla jo jonkin verran vaikutusta eläköitymispäätöksiin. Tältä osin työryhmä kuitenkin tukeutuu Eläketurvakeskuksen asiantuntijoiden perin varovaiseen arvaukseen, jonka mukaan keskimääräinen eläkeikä ei nousisi juuri lainkaan vuoteen 2080 mennessä, vaikka elinaikakerroin leikkaisi tuolloin jo yli neljänneksen eläkkeistä.

Toisaalta työryhmä tarjoaa eräänä uudistusvaihtoehtona mallia, jossa nykyiseen eläkejärjestelmään luotaisiin elinajan odotteesta riippuva viite-eläkeikä kullekin ikäluokalle. Samanlaista mallia on ehdotettu Ruotsissa. Viiteiän avulla elinaikakertoimen ohjaavaa vaikutusta voitaisiin tehostaa.

Jaakko Kiander,
johtaja, talous ja eläkepolitiikka