Vähemmän esteitä ja enemmän mahdollisuuksia


 
Kati Huoponen
 
 

VATES-säätiön tutkija ja ekonomisti Harri Hietala kirjoittaa blogissaan vammaisten ja osatyökyisten tarjoamasta työvoimapotentiaalista ja heidän työllistymisensä esteistä. Hietalan kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Tosiasia on, että osatyökykyisten työllistämiseen pitäisi panostaa huomattavasti enemmän, jotta saisimme heidän potentiaalinsa hyödynnettyä ja julkisen taloutemme kannalta kriittisen tärkeää työllisyysastettamme nostettua.

KatiHuoponenIlmarinen

Kati Huoponen
työhyvinvointijohtaja

Osatyökykyisten työllistymisessä on varmasti osittain kyse byrokratian esteistä, osin työnantajien ja työnhakijoiden tietämättömyydestä eri kuntoutus- ja kannustinmahdollisuuksista sekä myös puhtaasti asenteista – miten työnantaja suhtautuu osatyökykyisiin työntekijöihin? Haluaako yritys osatyökykyisistä työntekijöistä eroon vai pyritäänkö heille löytämään ja tarvittaessa räätälöimään heidän terveydentilaansa sopivia työtehtäviä? Esimiehet kokevat osatyökykyisen työntekijän valitettavan usein esteeksi asetettujen tavoitteiden saavuttamiselle. Ja siksi johtajat haluavat mieluummin päästä henkilöstä eroon samalla unohtaen, minkälainen riski otetaan yksilön tulevaisuuden ja myös yrityksen nousevien työkyvyttömyysmaksujen näkökulmasta.

Työeläkekuntoutus tähtää työuran jatkumiseen
Suomessa jäädään vanhuuseläkkeelle keskimäärin 63,5-vuotiaana, mutta työkyvyttömyyseläkkeelle 52-vuotiaana. Joka vuosi noin 23 000 suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Työeläkeyhtiön näkökulmasta olennaisessa roolissa osatyökykyisten työssä pitämisessä onkin työeläkekuntoutus. Työeläkekuntoutuksen avulla työeläkeyhtiö tukee asiakasyritystensä työntekijöiden työhön paluuta sekä työpaikan tai ammatinvaihtoa silloin, kun työntekijä ei voi terveydentilansa takia enää jatkaa entisessä tehtävässään. Onnistunut kuntoutus on työntekijän, työnantajan ja yhteiskunnan yhteinen etu.

Työeläkeyhtiöt ovat Suomessa tärkein ammatillisen kuntoutuksen rahoittaja. Työeläkekuntoutuksen ydin on kirkas: työuran jatkaminen! Esimerkiksi nivelrikkoa sairastavalla ahtaajalla on selkeä työkyvyttömyyseläkkeen uhka, joten hän voi saada työeläkekuntoutuksen avulla uuden ammatin vaikkapa toimistotöihin. Tehokkainta kuntoutus on, kun se alkaa riittävän varhain ja kuntoutujalla säilyy näin työpaikka.

Vuonna 2012 työeläkekuntoutukseen osallistui 11 100 henkilöä ja työeläkekuntoutukseen käytettiin 93 miljoonaa euroa. Kuntoutujista 64 prosenttia palasi takaisin työelämään ja 15 prosenttia siirtyi eläkkeelle. Samaan aikaan työkyvyttömyyseläkkeisiin kului 2,3 miljardia euroa. Ilmarisen taannoin tekemän tutkimuksen mukaan jopa yli 70 prosenttia kuntoutujista kykeni jatkamaan entisessä työpaikassaan. Myös kuntoutujien motivaatio ja valmius omaksua uusia asioita olivat kohdallaan: noin neljä viidestä työnantajasta piti niitä hyvänä tai erinomaisena!

Kyse on myös osaltaan yrityksen valinnasta. Jos yritys päättää satsata tosissaan työkyvyttömyyseläkkeiden ennaltaehkäisyyn, se vaatii kovaa työtä ja usein myös ajattelutapojen ja asenteiden muutosta hyväksymään paremmin ihmisten erilainen työkyky.

Työyhteisön monimuotoisuus on rikkaus
Vammaisten ja osatyökykyisten lisäksi myös seniorit ja juuri työelämään tulleet juniorit voivat kokea olevansa työmarkkinoilla hyljeksitty joukko. Eläkeikää lähestyvien ja jopa jo 50-vuotiaiden työllistyminen on vallitsevassa taloustilanteessa ollut hankalaa. Juuri koulusta valmistunut kokematon työntekijä taas ei saa millään jalansijaa työmarkkinoilla.

Myös työpaikoilla on usein haastavaa sovittaa yhteen juuri työelämäänsä aloittelevat juniorit ja kokeneet, eläkeikää lähestyvät seniorit niin, että jokaisen työkyky huomioitaisiin tasapuolisesti. Työntekijöiden eriarvoinen kohtelu voi näkyä lisääntyneinä sairauspoissaoloina. Työyhteisön toimimattomuus myös syö tehollista työaikaa ja heikentää yrityksen tulosta ja samalla myös vie yrityksen uskottavuutta houkuttelevana työnantajana.

Monimuotoinen työyhteisö ja sen oikea johtaminen pitäisi nähdä kilpailutekijänä, joka edistää työyhteisön menestystä ja liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamista. Jos työntekijä kokee, että häntä ja hänen työkykynsä mukaista työpanostaan arvostetaan, hän myös viihtyy ja jaksaa työssään paremmin.

Kaikki osallistuvat työpaikkakulttuurin luomiseen
Oikeudenmukainen johtaminen, työntekijöiden mahdollisuus osallistua sekä kaikkien työpanosta arvostava ilmapiiri nousevat tutkimusten mukaan keskeiseen rooliin, kun puhutaan työhyvinvoinnista. Jokaisella meistä on työyhteisön jäsenenä vastuu erilaisia ihmisiä arvostavan työpaikkakulttuurin luomisessa ja hyvien työtapojen edistämisessä.

Menestyvissä työpaikoissa erilaiset ihmiset, heidän osaamisensa, elämäntilanteensa sekä vaihtelevan työkyvyn huomioiva kulttuuri on vahvuus, joka parantaa yrityksen toimintaa, innovatiivisuutta ja tuloskuntoa. Hyvä ilmapiiri myös lisää työpaikan vetovoimaa ja mahdollisuuksia kilpailla osaavasta työvoimasta.

Suomalaisessa työelämässä pitäisi pyrkiä vähentämään työelämään ja työllistymiseen liittyviä esteitä ja hyödyntää paremmin erilaisissa ihmisissä ja erilaisuudessa piilevä potentiaali.

Kati Huoponen
 työhyvinvointijohtaja

Työelämä 2020

Ilmarinen on mukana hallituksen Työelämä 2020 -hankkeen blogikampanjassa. Työelämä 2020 -hankkeen tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Lue lisää osoitteessa www.tyoelama2020.fi.