Mistä eläkeuudistuksessa on kysymys?


 
Jaakko Kiander
 
 

Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet eläkeuudistuksesta, joka astuu voimaan vuonna 2017. Eläkeuudistus on myös osa maan hallituksen viime syyskuussa lupaamia rakennepoliittisia uudistuksia, joilla tähdätään julkisen talouden kestävyysvajeen supistamiseen.

Eläkeuudistuksen tavoitteeksi on usein mainittu työurien pidentäminen. Käytännössä uudistuksella tähdätään keskimääräisen eläkeiän (eli 25-vuotiaalle henkilölle ETK:ssa laskettavan eläkeiän odotteen) nostamiseen ja samalla eläkkeellä oloajan lyhentämiseen.Työmarkkinajärjestöt ja hallitus ovat sopineet tavoittelevansa eläkeiän odotteen nousua 62,4 ikävuoteen vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2013 tämä luku oli 60,9.

Työmarkkinajärjestöjen väliset eläkeuudistusneuvottelut alkoivat viime vuoden lopulla ja ne on tarkoitus saattaa päätökseen alkusyksystä.

Miksi uudistusta tarvitaan?
Eläkeuudistuksen tarvetta perustellaan usein väestön ikääntymisellä. Tällä tarkoitetaan toisaalta elinajan odotteen nousua ja toisaalta ikäluokkien kokoerosta johtuvaa vanhusväestön suhteellisen osuuden nousua. Väestön ikääntymisen on pelätty johtavan työvoimapulaan ja sosiaalimenojen bkt-osuuden jyrkkään nousuun. Eläkkeiden osalta kyseessä on eläkemenojen nousupaine, josta seuraa puolestaan tarve korottaa eläkevakuutusmaksuja.

ETK:n tuoreimman arvion mukaan työeläkemenot kohoavat vuosina 2025-2060 keskimäärin noin 27 prosenttiin palkkasummasta. Osa eläkemenoista on kuitenkin tarkoitus rahoittaa eläkevarojen sijoitustuotoilla. Tämän vuoksi työeläkemaksujen kestävä taso 2060-luvulle asti voisi ETK:n arvion mukaan olla noin 25 prosenttia palkoista.

Jaakko Kiander on Ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Jaakko Kiander on Ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja.

Työmarkkinajärjestöt sopivat syksyn 2013 palkkaratkaisussa työeläkemaksujen korottamisesta 24,4 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Siten jäljelle jäävä maksujen korotustarve ei enää vaikuta kovin suurelta.

Eläkkeiden rahoitus ei olekaan tärkein syy, millä eläkeuudistuksen tarvetta perustellaan. Tärkeämpiä huolia ovat julkisen talouden kestävyysvaje (eli valtion ja kuntien rahoitusongelmat) sekä arviot siitä, että ilman uudistusta keskimääräinen eläkeikä ei kohoaisi riittävän nopeasti ilman vanhuuseläkkeen alaikärajan korottamista. Eläkeuudistuksen taustaselvitykset ovat sitä mieltä, että vuodelle 2025 asetettua 62,4 ikävuoden tavoitetta ei tulla saavuttamaan. Tämä asiantuntijanäkemys näyttää tosin olevan ristiriidassa niiden 9.4.2014 julkistettujen Tilastokeskuksen työolotutkimuksen tulosten kanssa, joiden mukaan yli 50-vuotiaista 37 prosenttia uskoo työskentelevänsä yli 63-vuotiaaksi. Korkeakoulututkinnon suorittaneilla tämä luku oli 46 prosenttia ja kuten tiedetään, korkeakoulutettujen osuus väestöstä kasvaa koko ajan.

Kohti hankalaa kompromissia
Eläkeuudistuksen keskeinen sisältö on eläkeiän nostaminen. Tämä on epämieluisaa useille palkansaajille, koska kyseessä voi olla tulevien etujen heikentäminen ja valinnanvapauden vähentyminen. Erityisen vaikeaa eläkeiän nosto on raskaissa työntekijäammateissa toimiville, joiden on vaikea saavuttaa vanhuuseläkkeen nykyistä alaikärajaa; monet jäävätkin joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai jää työttömäksi ennen 63 ikävuotta. Lisäksi sosioekonomisten ryhmien ja sukupuolten väliset erot terveydessä ja elinajan odotteessa ovat huomattavia.

On kuitenkin tärkeää, että työuria pidentävä eläkeratkaisu saadaan aikaiseksi. Ratkaisu on tärkeä paitsi työmarkkinajärjestöille myös maan hallitukselle ja koko Suomelle, koska ulkomaiset luottoluokittajat ja EU:n komissio seuraavat uudistuksen etenemistä ja odottavat tuloksia.

Koska asiassa on vastakkaisia intressejä, tulee ratkaisu olemaan kompromissi. Siinä tullaan päättämään eläkeiän nostamisesta, ikärajojen mahdollisesta sitomisesta elinajan odotteeseen, siirtymäajoista ja eläkkeiden rahoituksesta. On helppo ennustaa, että jollain aikavälillä eläkeikä tulee nousemaan, mutta mielenkiintoista on se, millaisin askelin muutos tapahtuu ja mitä ikäluokkia se tulee koskemaan. Samalla neuvottelijat joutuvat ratkaisemaan sen, nojaudutaanko työeläkejärjestelmässä edelleen elinaikakertoimeen, kannustimiin ja joustavuuteen, vai siirrytäänkö lähemmäksi mallia, jossa valinnanvapaus eläkeiän suhteen vähentyy.

Monissa Euroopan maissa on päätetty uudistuksista, joissa vanhuuseläkkeen ikäraja nostetaan vähitellen (esim. vuoteen 2030 mennessä) 67 ikävuoteen. Joissain maissa kuten Saksassa ja Ranskassa tätä linjausta on jo jouduttu lieventämään säännöksillä, joiden mukaan eläkkeelle voi päästä aikaisemminkin jos työura on riittävän pitkä (esim. 45 vuotta). Ruotsissa taas pohditaan vaihtoehtoa, jossa taloudelliset kannustimet ohjaisivat eläkkeelle jäännin lykkäämiseen ja jossa nykyinen eläkeiän vaihteluväli (61-67 vuotta) nostettaisiin korkeammalle (63-69 vuotta).

Jaakko Kiander
johtaja, talous ja eläkepolitiikka
Ilmarinen