Kuka kissan hännän nostaa?


 
Barbro Björkestam-Bärlund
 
 

Muistan opiskeluajoilta nuoren miehen, joka Kauppakorkean kahvilassa vakavalla ilmeellä totesi, että vasta kun osaa rakastaa itseään, voi tulla rakastetuksi. Lähtikö toteamus pettymyksestä ihmissuhteisiin, vai oliko se kenties yritys tehdä syvää vaikutusta, se jäi epäselväksi. Silloin se tuntui pateettiselta kvasi-syvällisyydeltä. Tästä huolimatta asia muistuu aika ajoin mieleeni – itse asiassa aika useinkin.

Barbro Björkestam-Bärlund, henkilöstön kehittämispäällikkö

Barbro Björkestam-Bärlund, henkilöstön kehittämispäällikkö

Surullisen usein kuulen ihmisten kokemasta palautetyhjöistä. Yhtä usein mietin, onko todellakin niin, että suomalaisen työelämän vitsaus on palauteköyhyys, vai voiko osittain olla niin, että emme osaa vastaanottaa palautetta? Oli niin tai näin, palautetta voi saada aina kun sitä haluaa ja vastaanottamisenkin taidon voi oppia – ihan totta.

Uskon, että moni teistä syyllistyy samoihin asioihin kuin minäkin. Viikon tai päivän alussa pää on täynnä ihania aikomuksia ja energisiä suunnitelmia, unelmia ja innostavia tavoitteita. Tällä viikolla tulee vaatekaapit siivottua, ikkunat pestyä, rästihommat töissä hoidettua, ikävät puhelut soitettua, paperipinot luettua ja vanhempainillat istuttua… Mutta vaikka kuinka paahtaisi hommia kotona ja töissä, kaikkeen ei jäänytkään aikaa tai voimia. Tilalle tuli monta yllätysmomenttia: suunnittelemattomia palavereita, työkaverin sairausloma ja oma väsähtäminen… Tästä lähtee mollivireinen, itseään syyttävä kestohitti päässä soimaan: ”Et osaa organisoida, et osaa priorisoida, olet tyhmä, hidas, laiska… Muut kyllä leipovat ja järjestävät futisturnauksia ja opiskelevat ja hoitavat huushollin moitteettomasti kaiken muun lisäksi, eikä väsähtämisestä ole tietoakaan…”.

Mitä tehdä kun turhan usein tuntee riittämättömyyttä ja kirkkaana näkee vain sen, mikä jäi tekemättä? Itse olen pari vuotta tietoisesti tehnyt pienen palauteharjoituksen joka ilta – luit oikein: joka ilta. Se on hyvin yksinkertainen, mutta tehokas. Aikaisemmin päivän tilinpäätös meni turhan usein miinuspuolelle: niin paljon oli jäänyt hoitamatta, niin paljon oli tullut harmillisia pieniä mokia… Nyt tilinpäätös on aina positiivinen, koska käyn vain päivän onnistumiset läpi ja teen mielessäni päivän ”hyvin meni -listan”. Asioiden koko ja merkityksellisyys eivät rajaa sitä, pääsevätkö ne mukaan listalle. Sinne mahtuu vaikka se, että sain pesukoneen päälle, vaikka olin töiden jälkeen rättipoikki, sinne pääsee niin esimiehelle ajallaan toimitettu raportti kuin ison esityksen pari uutta sivua ja toki myös isot ilonaiheet, kuten työkaverin kiitos kiperässä tilanteessa auttamisesta.

Toisin sanoen teen päivän pienimmätkin, melkein näkymättömät valopilkut näkyviksi mielessäni ennen nukkumaan menoa. Se on satakertaa tehokkaampi unilääke kuin paha mieli kaikesta, mikä ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Uskon vakaasti, että hyvä mieli ja olo, mikä harjoituksesta väistämättä jää, herkistää myös vastaanottimeni kanssaihmisten palautteelle.

Rakasta ensin itseäsi niin paljon, että suot itsellesi positiivisia ajatuksia, sen jälkeen on myös helpompaa olla avoin sille hyvälle, minkä saat ympäriltäsi. Uskallatko kokeilla? Lupaan, että parin viikon päästä Sinullakin on aika kiva olo kun pimenevinä syysiltoina kömmit lämpimään sänkyysi odottamaan seuraavan päivän seikkailuja.

Barbro Björkestam-Bärlund
henkilöstön kehittämispäällikkö
Ilmarinen
Kirjoitus on luettavissa myös Suomen parhaat kontakti -sivustolla.

– Hyvä työelämä syntyy hyvästä yhteistyöstä. Kenen kanssa sinulla on ollut ilo tehdä erityisen hyvää yhteistyötä? Suomen parhaat kontaktit kerää yhteen hyvät tekijät ja vahvistaa työhyvinvointia yli organisaatiorajojen. Kiitä hyvää tyyppiä ja jaa työniloa edelleen!

www.suomenparhaatkontaktit.fi

 
Kategoria(t): Työelämä, Työhyvinvointi, Työkyky. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *