Onneksi eläkkeet uudistuvat


 
Sini Kivihuhta
 
 

Ei ole kivaa kun eläkeikä nousee. Olen 54v, eikä ole kivaa kun eläkekarttumat loppuvuosiltani kutistuvat. Tässä sitä katsellaan, kuinka edelliset ikäluokat livahtivat eläkkeelle pulleine superkarttumineen, ja jättivät meikäläisen tänne raatamaan – ihan sikaa, kerta kaikkiaan. Nuoremmat työkaverit hyötyvät varmaan, kun palkkaperuste eläkkeen pohjalla jatkossa nousee, mutta meikätytölle sekin vähennys tehtiin reilulla kädellä. Entä jos perustaisin jonkin 60-lukulaisten lobbariyhdistyksen, ja pääsisin A-studioon avautumaan kaikista kärsimyksistäni. Olen väliinputoaja! Tunnarina vetäisin: Anna mulle leikkausta, älä anna mulle unelmii…

Sini Kivihuhta on Ilmarisen eläkevakuutuksista vastaava johtaja.

Sini Kivihuhta on Ilmarisen eläkevakuutuksista vastaava johtaja.

No, ei vaiskaan. Ihan rehellisesti voin kertoa, ettei erityisemmin harmita. Vaikka olen ollut koko työurani työeläkkeen palveluksessa, eläke ei kuitenkaan ole minulle elämän tarkoitus. Ei ainakaan oma eläke! Eläkeiän nouseminen on odotettu, suorastaan toivottu muutos. Me elämme terveinä yhä pidempään, yhä useammat saavat nauttia hyvästä terveydestä ja hyvästä työkyvystä yli 60-vuotiaina. Syntymävuodestani huolimatta olen oikea onnen kultatyttö, kun saan olla mukana työelämässä, ja tehdä työtä, joka on vaativaa ja innostavaa.

Elämän tärkein päämäärä ei ole eläkkeelle pääseminen, vaan elämä itsessään. Tuleva eläke kyllä on tärkeä osa jokaisen työssä olevan elämää, ja siksi pidän hyvänä, että uudistuvassa eläketurvassa on eri elämäntilanteisiin sopivia ratkaisuja. Osittainen vanhuuseläkkeelle siirtymismahdollisuus palvelee monissa elämäntilanteissa hyvin ja työuraeläke ottaa huomioon yksilöllisen ikääntymisen ja raskaan työn.

Minusta on oikein ja kohdallaan, että eläkesysteemi elää ajassa mukana. Elinikä pitenee ja terveydentila ja hoitomahdollisuudet paranevat. On tärkeää, että se vaikuttaa myös eläketurvaamme. Se on siis hienoa, vaikka sattuu. Sattuu ihan suoraan minuun. Olen eläkejuristin urani aikana nähnyt hyvinkin jäykkiä ratkaisuja: kun kerran on sovittu jokin etuus vaikka 30 vuoden päähän, ei sitä voida enää muuttaa, vaikka lopputulos olisi kuinka kohtuuton. Siksi pidänkin fiksuna tätä työeläkettä, joka ei ole yksilöllinen sopimus. Se on kollektiivinen sopimus, osa työn sosiaaliturvaa, ja se voi muuttua ajan saatossa ja olosuhteiden muuttuessa. Muutos tehdään hyvässä järjestyksessä sopimalla maksajien kesken ja muuttamalla lainsäädäntöä.

Kun olin lapsi, isäni tolkutti minulle, että älykkyys on kykyä sopeutua muutoksiin. Se kuulostaa edelleen hyvältä. Yhteiskunnankin älykkyyttä on kyky sopeutua, suunnata uudestaan. Työssäni näen jatkuvasti, kuinka työkykyään menettäneet ihmiset ovat valmiita vaihtamaan työtä ja oppimaan uutta ja sopeutumaan – voidakseen jatkaa työelämässä. Ne ovat hienoja tarinoita kyvystä tottua ikäväänkin tilanteeseen, muuttaa suuntaa.

Onneksi eläkkeet uudistuvat!

Sini Kivihuhta
Johtaja, eläkevakuutukset