Missä olet lapsuuden kaverini?


 
Seppo Kettunen
 
 

Pauli Hanhiniemi laulaa: ”Ikävöimästä itseni yllätin, poikavuosien kavereita kaipailin.”. Minäkin olen usein miettinyt mitä mahtaa kuulua 70-luvun lopun yläasteen koulukavereilleni? He ovat nyt viisikymppisiä ja työelämässä, kutakuinkin työuransa lakipisteessä. Tiedän, että yksi on pankissa työskentelevä merkonomi, toinen on putkiliikkeessä myyjänä ja yksi on peräti tutkijana Cernissä. Useimmilla on työ ja perhe.

Seppo Kettunen on Ilmarisen ylilääkäri.

Seppo Kettunen on Ilmarisen ylilääkäri.

Luokallani oli pari kaveria, jotka eivät juuri piitanneet koulunkäynnistä. Toisesta en tiedä mitään ja toinen kuoli valitettavasti jo nuorena. Minä olen päätynyt Ilmarisen ylilääkäriksi ja katselen työelämästä poistuvien elämänarinoita lähilasieni läpi näyttöpäätteeltä. Näen sieltä monenlaisia elämän kohtaloita, joissa sairaus on murtanut ihmisen. Erityisesti mieleen painuvat nuoret eläkkeenhakijat, joilla on vakava sairaus ja alentunut työkyky. Yleensä he ovat sairastuneet mielenterveyden häiriöön. Loput ovat useimmiten joutuneet tapaturman uhreiksi. He kaikki ovat menettäneet terveytensä ja ovat kykenemättömiä toimimaan työelämässä. Miksi toiset pärjäävät ja toisille käy näin?

Työterveyslaitos julkaisi viime vuonna tutkimuksen nuorten mielenterveyshäiriöiden aiheuttamista työkyvyttömyyseläkkeistä. Mittava tutkimus käsittää 1163 nuoren elämäntarinan lapsuudesta, nuoruudesta, koulunkäynnistä, opiskelusta, sairastumisesta ja hoidosta. Tutkimuksen mukaan varhaista työelämästä syrjäytymistä sairauden vuoksi ennustavat lapsuuden kodin vaikeat olosuhteet ja kiusatuksi joutuminen koulussa. Lapsuudenkodin päihteiden käyttö on aikaisemmissakin tutkimuksissa todettu ennustavan ennenaikaista työuran katkeamista ja työkyvyttömyyseläkettä. Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa myös, että nuoret saavat hyvää hoitoa. Mielenterveyshoitajat, lääkärit ja psykiatrit antavat nuorille terapiaa ja lääkehoitoja. Hyvästä hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta kaikki nuoret eivät kuitenkaan toivu toimintakykyisiksi, eikä heidän terveytensä kanna takaisin työelämään.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jo nuorena joutuneiden elämänkaari on vielä niin lyhyt, että ulkopuolisenkin on helppo hahmottaa syrjäytymiseen johtavat tekijät. Lapsuuden kodin vaikeudet on nyt tunnistettu tutkimuksessa keskeiseksi nuoria työelämästä syrjäyttäväksi tekijäksi. Siksi myös nuorten koulun, terveydenhuollon ja sosiaalityön ammattilaisten tulisi tunnistaa nämä ongelmat ja tukea lapsia ja nuoria entistä tehokkaammin terveeseen kasvuun ja kehitykseen. Tehokas tuki voisi antaa myös heikommille lapsille ja nuorille vahvemman itsetunnon, joka kantaisi heitä tulevaisuudessa. Sen varassa olisi helpompi läpäistä peruskoulu ja hakeutua ammatilliseen koulutukseen. Viimeistään työelämään astuessaan nuori on omien voimiensa varassa. Silloin nuoren työssä selviytyminen ei riipu ainoastaan ammatillisesta osaamisesta, vaan ennen kaikkea hänen varhain opituista toimintatavoista ja selviytymiskeinoista.

Nuoren työkyvyttömyys on tavattoman kallista. Joudumme yhteisesti huolehtimaan hänen koko elämänaikaisen toimeentulon järjestämisestä. Eikä työkyvytön nuori tai aikuinen voi olla mukana yhteiskunnassa tuottavana työntekijänä. Menetys on kaksinkertainen. Erään laskelman mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa.

Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa meille syitä, jotka johtavat nuorten syrjäytymiseen työkyvyttömiksi. Ongelmiin puuttuminen näyttää olevan mahdollista. Mitä varhemmin teemme päätöksen investoida nuoriin, sitä pienempiä ovat epäonnistumisen riskit ja sitä paremmin tavoitamme kaikki nuoret. Yksikin syrjäytyvä nuori on liikaa.

Minun on vaikea keksiä parempaa sijoituskohdetta kuin lapset ja nuoret.

Seppo Kettunen
Ilmarisen apulaisylilääkäri