Puhe on hyväksi − teot vievät eteenpäin


 
Harri Sailas
 
 

Aloitin Ilmarisen toimitusjohtajana vuonna 2007. Mistä työeläkealalla silloin puhuttiin? Arkistoja penkomatta muistan, että ainakin arvuuteltiin kovasti, josko juuri toteutuneen eläkeuudistuksen kepit ja porkkanat riittävät jatkamaan työuria. Tarvitaanko heti uusi eläkeuudistus? Pitäisikö Suomeen sijoittaa enemmän? Miten alan kilpailua voitaisiin vauhdittaa? Pitäisikö säätää sekä maksukatto että eläkekatto? Tulisiko pankkien ja vakuutusyhtiöiden valvonta yhdistää?

Taitaa tuntua tutulta. Mainituista aihioista yksi on tullut maaliin: Rahoitustarkastus ja Vakuutusvalvontavirasto yhdistettiin hyvin perustein vuonna 2009 eikä kukaan enää haikaile menneeseen.

Harri Sailas Ilmarisen toimitusjohtaja 1.1.2007−31.1.2015

Harri Sailas
Ilmarisen toimitusjohtaja 1.1.2007−31.1.2015

Tämä on tyypillistä monellekin uudistushankkeelle. Ensin vastustetaan ja argumentoidaan kiivaastikin ja jonkun vuoden kuluttua ällistellään, miksi tähän ei ryhdytty aikaisemmin. Samaan kategoriaan kuuluu alan edunvalvonnan yhdistäminen: kukaan ei enää muistakaan, että vielä 2007 meillä oli FK:n sijaan erikseen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ja Pankkiyhdistys.

Muutoksen sietämätön vaikeus
Kepeitä multia olisi toivonut heitettävän enemmänkin. Arkkuun olisivat joutaneet mm. työeläkeyhtiöiden hoitokustannuksia säätelevät yhteiset laskuperusteet, jotka määrittelevät yhtiöille yhteisen kustannusraamin.

Laskuperusteiden hautaamisella ei varmaankaan olisi ratkaistu kaikkia kilpailun lisäämisen haasteita, mutta olisihan se ollut aimo askel oikeaan suuntaan – ja taatusti kannustanut parempaan toimeenpanon tehokkuuteen.

Tammikuussa 2008 jätimme asiasta yhtiöiden yhteisen aloitteen, johon ministeri ja virkamiehet suhtautuivat hyvin positiivisesti. Tuo aloite täytti juuri seitsemän vuotta. STM on tehnyt asiassa kyllä tasokkaita yrityksiä, mutta kalkkiviivoilla lakiesitys on jäänyt antamatta. Jarrupolkimelle ovat hypänneet milloin työmarkkinaosapuolet, milloin yksityiset yhtiöt, joiden yksimielisyys vuosien kuluessa on tässä asiassa rapautunut.

Paljon puhetta eläkejärjestelmästä
Sen sijaan ei ole ollenkaan haitallista, että eläkeuudistustarpeista keskustellaan lähes tauotta. Oudompaa olisi hiljaisuus asiassa, joka on mittakaavaltaan hyvin vaikuttava ja koskettaa liki jokaista suomalaista. Omituista olisi olla puhumatta uudistustarpeista maailmassa, jossa muutos ravistelee työelämää, työsuhteita, väestön ikärakennetta ja kaikkia muitakin fundamentteja, jolle järjestelmä on valettu.

Kyky tehdä uudistuksia on elinvoimaisen työeläkejärjestelmän paras tunnusmerkki. Joskus loputtoman pitkinä jahnaavat neuvottelut ovat pieni hinta siitä, että järjestelmä on vakaalla pohjalla eikä eläkkeiden takia olla vähän väliä ”kadulla”, niin kuin eräissä maissa. Tässä ovat myös terveiseni niille, jotka huutavat enemmän parlamentarismia päätöksentekoon: parempi on vaikka puhua pitkään ja sitten päättää kuin vain puhua!

Siitä, että työeläkeasia koskettaa tavalla tai toisella kaikkia palkansaajia, yrittäjiä, sellaisina toimineita ja niiksi aikovia, seuraa toki vertailua ja jännitteitä. Uskon uudistajien hyvin hengittäneen tätäkin tunnelmaa, sillä viimeisimmässä eläkeuudistuksessa on erityisesti huomioitu nuorin työssä oleva sukupolvi. ”Kasarit ja ysärit” lasketaan sukupolvivertailussa uudistuksen hyötyjiin, kun taas 60- ja 70-lukulaiset ovat nykyjärjestelmään nähden suhteellisesti miinuksella. On illuusiota kuvitella, että parikymppinen työelämään astuva miettisi eläkeasioita tilanteessa, jossa työnsaanti on kiven alla ja koti ja kattilat hankkimatta. Siksikin on oikein, että heidän asemaansa vahvistetaan ajoissa.

Eläkeuudistus vahvistaa myös sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta. Samapalkkaisuuden läpimurtoa yhä odotellessa on ilo todeta, ettei eläkeuudistus ainakaan sorra naisia. Suhteellinen lisähyöty naisille tulee siitä, että heidän eläkeelläolovuotensa suhteessa miesten vastaaviin supistuvat vähemmän.

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen
Työeläkeurani aikana nyt alkava eduskuntavaalikamppailu on kolmas. Vaaliteemat ovat vaalista toiseen vaihdelleet yhtä lukuun ottamatta: työeläkevaroja on joka vaaleissa tarjottu ratkaisuksi maan talousongelmiin. Niin nytkin. Tätä keskustelua ei pidä kaihtaa, jos mielessä pidetään seuraavat asiat:
1) työeläkerahoilla ei voida rahoittaa muiden rahoittajien hylkäämiä jäännöshankkeita
2) varojen sijoittamisessa ei saa olla subvention häivääkään
3) tuotto- ja riskiarvion tulee aina täyttää sijoittamisen kriteerit.
Näillä ehdoilla jokainen työeläketoimija suorastaan kilpailee Suomeen sijoittamisesta.

Alan historia on tässä mainettaan parempi, sillä esimerkiksi Ilmarisen 35 miljardin euron sijoitussalkusta noin 11 miljardia on sijoitettu suoraan Suomeen. Tämä on tehty pitäen kirkkaana mielessä se, että parasta isänmaallisuutta on huolehtia eläkevastuiden katteena olevien varojen hyvästä tuotosta ja riskien hajautuksesta.

Tätä kirjoittaessani käsillä ovat viimeiset päiväni Ilmarisen toimitusjohtajana. Luovutan avaimet Timo Ritakalliolle, hoidan muutaman viikon tehtävien luovutusta ja siirryn nauttimaan yhtiömme lopputuotetta viimeistään vapusta alkaen. Teen sen iloisena ja hyvillä mielin, mutta nöyränä sille faktalle, että aina kaiken olisi voinut tehdä paremminkin. Onneksi, sillä täydellisyyden tunteeseen päättyy kaikki kehitys.

Harri Sailas
Ilmarisen toimitusjohtaja 1.1.2007−31.1.2015