Hiilijalanjälki – mitä se kertoo sijoitusten riskeistä?


 
Tiina Landau
 
 

Hiilijalanjälki on termi, josta puhutaan yhä enemmän paitsi kansalaisten, myös yritysten arjessa. Jokainen ymmärtää, että hiilijalanjälkeä on yritystoiminnassakin tarpeen pienentää, mutta miten? Ja mitä merkitystä sillä on suurille institutionaalisille sijoittajille, jotka toimivat omistajan roolissa monissa kansainvälisissä yrityksissä?

Mikä hiilijalanjälki on ja miten se lasketaan?

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan toiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Useimmiten hiilijalanjälki raportoidaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e), jossa on hiilidioksidipäästöjen lisäksi mukana myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, keskeisimpinä metaani ja typpioksiduuli. Eri kasvihuonekaasut yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalentiksi sen perusteella, mikä on niiden vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi metaani vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen 21 kertaa enemmän kuin vastaava määrä hiilidioksidia.

Kun toiminnan hiilijalanjälkeä lähdetään laskemaan, huomioidaan tyypillisesti kolme tasoa (scope 1-3). Taso 1 sisältää toiminnan suorat päästöt, käytännössä yhtiön itse tuottaman energian. Tasot 2 ja 3 käsittävät epäsuoria päästöjä, joista tasoon 2 kuuluu yhtiön hankkima energia ja tasoon 3 joukko muita päästön lähteitä (tuotteisiin, ulkoistukseen, liikematkoihin jne. liittyviä päästöjä).

Mitkä ovat hiilijalanjälkilaskennan haasteet?

Hiilijalanjälki ei ole ongelmaton mittari. Laskentavaiheessa tehdyt valinnat päästökertoimista, vertailuvuosista ja oletuksista vaikuttavat lopputuloksiin. Laskenta on usein riippuvainen yksittäisistä avainhenkilöistä ja huolimattomuusvirheitä tapahtuu. Yritykset eivät aina myöskään raportoi kaikista toimintansa keskeisistä kasvihuonekaasupäästöistä.

Kuitenkin suuret sijoittajat ovat alkaneet selvittää sijoitustensa hiilijalanjälkiä. Olemme kuulleet strategioista, joissa sijoittajat valitsevat sijoituskohteita sen mukaan, että hiilijalanjälkeä saataisiin optimoitua. Taustalla on sijoittajien varautuminen siihen, että hiilidioksidille tulee esimerkiksi päästökaupan tai hiiliveron kautta hinta, joka vähentää näiden kohteiden tuottoja tulevaisuudessa.

Jos sijoittaja haluaa vähentää hiilijalanjälkeä, hän voi yksinkertaisimmillaan esimerkiksi myydä öljy- tai sähköyhtiöitä ja ostaa vaateyhtiöitä. Päästölaskennassa kun ei huomioida koko elinkaaren aikaisia päästöjä. Esimerkiksi vaateyhtiöiden osalta ei aina huomioida, paljonko niiden käyttämien raaka-aineiden valmistuksesta on aiheutunut päästöjä. Sijoittajan näkökulmasta keskeisempää olisi tietää, kuka nousevat kustannukset lopulta maksaisi. Hiilen hinta saattaakin vaikuttaa merkittävästi vaateyhtiöön, joka joutuisi maksamaan enemmän sekä itse käyttämästään sähköstä että hankkimistaan raaka-aineista.

Kokonaisten toimialojen sulkeminen pois hiilijalanjäljen perusteella ei siis välttämättä ole järkevä tapa lähestyä kysymystä. Siksi osa sijoittajista on päätynyt painottamaan toimialojen sisältä yrityksiä, joiden hiilijalanjälki on verrattain pieni. Käytännössä toimialojen määritelmät ovat niin laajoja, että tällaisella strategialla on mm. päädytty myymään öljy-yhtiöitä ja lisäämään painoa öljykenttien palveluyrityksissä – eli niissä, jotka operoivat ja huoltavat öljykenttiä, mutta eivät omista niitä. Kuitenkin jos öljyn poraaminen lakkaa, arvelisin, että näiltä palveluyhtiöiltäkin loppuisi liiketoiminta.

Lisäksi sijoittajien saatavilla olevissa luvuissa ei tyypillisesti ole huomioitu yhtiön aiheuttamaa positiivista vaikutusta sen oman suoran toiminnan ulkopuolelle. Esimerkiksi tuulivoimaloita valmistava yritys voi olla hiilijalanjäljen näkökulmasta keskinkertainen sijoituskohde, koska sen omaa toimintaa arvioitaisiin ainoastaan valmistusvaiheen päästöjen perusteella; sen sijaan yhtiön asiakkaat voisivat olla hyviä sijoituskohteita, koska tuulivoima vähentäisi niiden aiheuttamia päästöjä.

Miten Ilmarinen on hyödyntänyt hiilijalanjälkilaskentaa sijoituspäätöksissä?

Päätöksemme laskea osakesalkkumme hiilijalanjälki ensimmäistä kertaa viime vuonna liittyi ensisijaisesti siihen, että halusimme kasvattaa ymmärrystämme sijoituksiimme liittyvistä ilmastoriskeistä. Tulokset ja niihin liittynyt purkutyöpaja olivat jopa yllättävän hyödyllisiä – luovuimme mm. muutamasta yrityksestä osittain analyysin vaikutuksesta.

Erityisesti analyysi hälytti meitä suuresta hiiliriskistä Kiinassa, missä loppuvuodesta alettiinkin taistella yhä enemmän saasteita vastaan. Vaikka Kiinan valtion näkökulmasta kyse oli puuttumisesta ilmansaasteisiin eikä ilmastonmuutoksen rajoittamisesta, lopputulos on sama – kivihiilestä valmistetun sähkön käyttöä on vähennettävä ja tässä käytettiin keinona jopa tehtaiden sulkemisia.

Miten sijoittaja voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Yksittäinen sijoittaja ei voi yrityksiä myymällä vaikuttaa kohdeyhtiöön, mutta jos sijoittajat kollektiivisesti alkavat karttaa tiettyjä yhtiöitä, näiden yhtiöiden pääomakustannukset voivat nousta. Isossa mittakaavassa instituutiosijoittajien ilmastosyistä toteuttamat yhtiöiden myynnit eli divestoinnit ovat kuitenkin koskeneet pääasiassa rajattuja yrityksiä ja toimialoja, lähinnä kivihiilen tuottajia ja siitä riippuvaisia sähköyhtiöitä.

Ilmarisenkin aktiivisesti käyttämä toinen keino sijoituskohteiden ilmastovaikutusten pienentämiseen on vaikuttaminen kohdeyhtiöihin aktiivisen omistajuuden kautta. Suomalaisiin yrityksiin meillä on suorat ja luontevat yhteydet ja voimme ottaa ilmastonäkökohtia esille keskusteluissa johdon kanssa. Kansainvälisesti olemme lähestyneet auto- ja sähköalan yhtiötä sijoittajakirjein, joissa on ollut allekirjoittajina myös muita pohjoismaisia instituutiosijoittajia. Muutamassa ilmastoraportointiin liittyvässä, yhtiökokouksille tehdyssä osakkeenomistajien ehdotuksessakin olemme olleet jo mukana.

Mutta työ on vasta alussa: ilmastoriskien arviointi kehittyy jatkuvasti ja joka vuosi monet uudet yhtiöt heräävät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin toiminnassaan. Tämä on kehitys, jossa Ilmarinenkin on innokkaasti mukana.

Ilmarinen isännöi 4.4. CDP:n työpajaa, jossa ohjeistetaan yhtiötä käsillä olevaan CDP:n ympäristöraportointiin sekä jaetaan tietoa ajankohtaisista ympäristövastuun aiheista. CDP:n keräämä tieto on tärkeä taustalähde sekä Ilmarisen sijoitusten hiilijalanjälkilaskentaan että käytössämme olevaan yritysten riskejä ja mahdollisuuksia kartoittavaan vastuullisuusanalyysiin. Siksi arvostamme sitä, että monet omistamamme yhtiöt raportoivat hiilijalanjäljestään ja muista ympäristövaikutuksistaan CDP:lle. Tervetuloa työpajaan!

Tiina Landau
vastuullisen sijoittamisen senior-analyytikko
Ilmarinen
@TiinaLandau