Palkkaisitko itsesi nuoruuden taitoinesi kesätyöhön?


 
Minna Hakkarainen
 
 

Luin hiljan ison nipun kesätyöhakemuksia. Enpä voi sanoa muuta kuin, että vau! Olin vaikuttunut siitä, kuinka hyviä hakijoita työelämään on pyrkimässä. Hakemukset vahvistivat, ettei esimerkiksi 1980-luvun palkansaaja erottuisi silloisine taitoineen tästä joukosta ja löytäisi töitä vuoden 2016 Suomesta.

Ei ole yllättävää, että hakemuksista välittyi kuva entistä kielitaitoisemmista, vuorovaikutus-taitoisemmista, ICT-kyvykkäistä ja koulutetummista nuorista. He ovat ehtineet kerryttää opintojen rinnalla myös työkokemusta. Selkeäsanaisista hakemuksista välittyi elämänilo, yksilöllisyys ja oppimishalu. Monesta hakemuksesta löytyi luonnehdinta ”Olen hyvä tyyppi”. Nuoria ei kasvateta näiden hakemusten perusteella ajattelemaan työllä hankittua menestystä asiana, jota ei saa tavoitella liikaa. Hakijoista huokui kilpailuhenkisyys. Toisaalta he eivät tuntuneet sitovan elämäänsä ja identiteettiään liian tiukasti työhön.

Minkälaisen työelämän polun kesätöihin valitut tulevat kokemaan? Muuttavatko he enemmän työelämää kuin työelämä heitä? Työn ensiaskelet voivat olla kovin erilaiset työpaikasta ja tehtävästä riippuen, koska työpaikkojen väliset työhyvinvoinnin ja tuottavuuden erot ovat kasvaneet. Toisaalta työn muutokset koskevat entistä suoremmin yksittäisiä tehtäviä ja työntekijöitä kuin esim. toimialaa, yrityksiä, ammattia tai koulutuspohjaa. Maalataan työelämää aloittaville nuorille muutama mahdollinen työelämän polku.

Tänään kesätöihin valitut voivat kokea selvästi paranevan työelämän. Aktiiviset työntekijät muuttavat työtä ja luovat keksivät työn uudestaan. Työ luo heille turvaa, sosiaalisia suhteita, elättää ja rakentaa osaamista. Kunhan pitää omasta osaamisestaan huolta, avautuu mahdollisuuksia. Työ on entistä riippuvampi tekijästään, jolloin voi hakeutua omia taitoja ja mieltymyksiä vastaavaan ammattiin, laittaa itsensä peliin ja antaa itsestään työlle paljon. Työ muuttuu vaihtelevammaksi ja henkisemmäksi. Työmäärät eivät lisäänny, mutta töitä tehdään uudella tavalla ja työn vapausasteet lisääntyvät. Hyvin toimeentulevien on helppo valita elämäntapansa.

Työn käänteistä voi muodostua nuorille myös selvästi huonompi työelämän kaari. Työura sisältää paljon yllättäviä vaiheita ja alinomaa muutoksia. Varmuus oman työn säilymisestä on heikko ja työttömäksi joutumisen riski kasvaa, jos työskentelee ammatissa, joka voidaan automatisoida, siirtää ulkomaille tai ei ole tuottavaa. Uuden työn löytäminen on vaikeaa ja kestää pitkään, jos oma osaaminen ei vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Työntekijä saattaa joutua siirtymään pakon sanelemana matalapalkkaisempaan tehtävään tai tekemään töitä paloissa. Ei ole enää tarjolla tavallisia töitä tavallisille ihmisille. Työuupumus lisääntyy suurten työmäärien ja tehokkuusvaatimusten vuoksi. Työ läikkyy entistä enemmän vapaa-ajalle ja tunkeutuu perhe-elämään. Työntekijällä on huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.

Työelämän muutos voi viedä useampaan suuntaan, eikä muutos ole ainakaan suoraviivaista. Todennäköisesti toteutuu jonkinlainen edellä kuvattujen suuntien yhdistelmä. Miten onnistutaan yhdistämään työhyvinvointi työn tuottavuuden kasvuun? Yritysten täytyy tehdä voittoa, jotta ne pysyvät pystyssä. Toisaalta työelämän laatu vaikuttaa suoraan yritysten tulokseen. Suomalainen työelämä on niin iso kokonaisuus ja työ niin moniulotteista, että voisi jatkaa pitkään keskustelua, onko työelämä huononemisen kierteessä vai mainettaan parempi. Toistaako historia itseään ja luoko talous uutta työtä automatisoidun tilalle? Minkälaisen paikan Suomi saa globaalissa työnjaossa?

Työelämään hakeutuvien nuorten hakemuksista välittyi usko itseensä ja tulevaisuuteen. Päätin kokeilla niiden innoittamana töissä päivää, jolloin kaikki on mahdollista. Sanon yhtenä päivänä kaikkeen eteen tulevaan ja ehdotettuun kyllä.

Minna Hakkarainen
minnahakka65 twitter
asiakaspalvelujohtaja
Ilmarinen

 
 

9 vastausta artikkeliin: “Palkkaisitko itsesi nuoruuden taitoinesi kesätyöhön?

  1. Yhteiskunta on aivan liian monimutkainen ja vaativa. Isäni kävi jnkl kansakoulun ja meni töihin maansiirtoliikkeeseen ja elätti sillä perheen. Se oli ennen normaalia. Meillä on aina vain suurempi joukko, joka syrjäytyy ja voi tulevaisuudessa alkaa vaatimaan osaa yhteiskunnasta – muutakin, kuin joitakin ”heitettyjä luita”. On suuri joukko kansasta, jotka eivät koskaan erotu edukseen massasta ja omaa tarvittavia tutkintoja, erikoistaitoja ja työkortteja yms.

  2. Ahne sukupolvi on ominut resurssit itselleen ja istuu nyt tukevasti niiden päällä. Nuoret joutuvat pakon edessä asumaan vanhempiensä nurkissa ja kaikesta pitää säästää ja nitkuttaa miten nyt sattuu eteenpäin. Byrokratialla oman yrityksenkin perustaminen tai minkään uuden luominen on tehty mahdottomaksi ja erilaisten lupien ja korttien takia alanvaihtaminen on aina taloudellinen riski. Pitäkää tunkkinne. Viro kutsuu.

    • Voin taata että kehitystä ei ole tapahtunut kautta linjan. Ammattikouluista valmistuu oppilaita joita en ottaisi missään tapauksessa töihin. Tarha ja peruskoulu toitottaa että olet hyvä ja todellisuudessa ei osata oikeastaan mitään. Itse osasin enempi ennen ammattikouluun menoa kuin osa nyt valmistuvista. Ammattikoulutus maksulliseksi niin alkaa motivaatiota löytyä.

      Eri tason johtajilla ei ole mitään hajua kuinka retuperällä suomessa koulutus on.

  3. Kyllä palkkaisin itseni, ilman muuta. Perustelu: olin nuoruudessani monissa kesätöissä ja suoriuduin kaikista ihan hyvin. Onneksi ne ajat ovat kaukana takana päin ja onneksi minun ei enää tarvitse hakea töitä. Nyt minua ei nimittäin kukaan palkkaisi. En pärjäisi nykyisessä työnhakuhullunmyllyssä lainkaan. Minun aikanani ei tarvinnut kehua retostaa itseään eikä omia kykyjään. Ei tarvinnut sanoa olevansa ”hyvä tyyppi”. Ei tarvinnut myöskään kaikin keinoin osoittaa olevansa parempi kuin muut eikä mustamaalata toisia työntekijöitä. Riitti kun ymmärsi, mistä tehtävässä oli kysymys ja lupasi yrittää parhaansa.

    Itse olin 15-vuotiaana jäätelön myyjänä. 17- ja 18-vuotiaana olin Ruotsissa kaukojunan ravintolavaunussa työssä. 23-vuotiaana olin Englannissa kielikoulun työntekijänä. Ohjasin ryhmiä ja yksittäisiä oppilaita lentokentältä kohteisiin eri puolille Englantia ja hoidin yleisiä järjestelyjä. Mihinkään näistä töistä minulla ei ollut koulutusta eikä kokemusta eikä kielitaitonikaan ollut erityisen hyvä. Työ kuitenkin opettaa. Sain kaikilta työnantajilta hyvät arviot. Jos silloin olisi ollut tietokoneita ja internet, olisin varmasti niitäkin oppinut käyttämään, kuten opin myöhemmin. Jos nyt olisin nuori, minua ei kukaan palkkaisi, koska en esiinny itsevarmasti, en ole ”päälle käyvä” enkä kehu itseäni. Olen melko ujo. Uskonkin, että nykyisin työnantajilta menee sivu suun paljon hyviä työntekijöitä, kun itsevarmuutta, esiintymiskykyä ja puheliaisuutta pidetään pääkriteereinä. Moni hiljaisempi hakija saattaa olla älykkäämpi ja luotettavampi ja omaksua tehtävät paljon nopeammin.

  4. No helkutti, olin nuoruudessani kasvatuslaitoksessa. Työtä tehtiin jo alle 10 vuotiaana. Olen jo 11v oppinut kengittämään hevosen, oppinut takomisen saloja kyläsepän opastuksella. Hakenut tukkeja metsästä hevosella 12v, kerännyt kiviä pelloilta. Niittänyt heinää, hoitanut sikoja jopa salvanut niitä. Lypsänyt niin navetassa kuin laitumella, leikannut lihoiksi salaman tappamia lehmiä ja kaikkea tätä ja enemmän ja ikää alle 15v. Ihminen kestää kyllä paljon kun on pakko, tai kuolee jos ei kestä.

    • Ei noin rankkaa lapsuutta/nuoruutta kenellekään soisi. Onneksi sellaista ei Suomessa enää olekaan. Onneksi kuitenkin olet selvinnyt. Aika vahvaa tekoa olet. Nykynuorilla on erilaiset haasteet. Huomattavasti helpompaa kuitenkin kuin ennen.

  5. Ensin opiskellaan ammatti, sitten mennään töihin ja lopulta jäädään eläkkeelle. Toimiva malli aikaisemmin, muttei taida toimia enää. Ei näytä enää riittävän, että yksi sukupolvi opettelee yhden ammatin. Koulutus luo pohjan, johon kiinnitetään erityistaidot parhaiten oikeissa töissä. Ilman moniosaamista ja kovaa työnteon halua, ei tunnu saavan töitä.

    Kommentit osoittavat, että suomalainen työelämä on iso kokonaisuus, jonka sisään mahtuu lukemattomia hyviä ja huonoja tarinoita. Työelämän muutosten taustalta voidaan löytää entistä enemmän arvovalintoja. Näkeekö työn muutoksen kautta yhteiskunnan tulevan suunnan?

  6. Jos työnantajana tuntisin oikeasti minun persoonani, niin en missään tapauksessa, monista, ja jopa poikkeuksellisista kyvyiltä palkkaisi itseäni ennen kuin olisin 60 v ikäinen. Vasta silloin todellinen vastuunkanto ja tuottavuus olisivat täysin kehittyneet.

    Henkilön palkkaaminen on poikkeuksetta suuri riski ja se on vaan kasvanut vuosien saatossa kun nuoria on opetettu keinotekoisesti esittämän sellaistakin mitä he eivät ole. Nykyisessä kansainvälisessä maailmassa johon itsekin olen samaistunut töissä yli 15 maassa työluvalla tulee myös solkenaan vastaan väärennettyjä todistuksia.

    On yritettävä paneutua hakijan todelliseen persoonallisuuteen. Sen selvittäminen on se vaikein kohta.

    Kokenut rekrytoijakin kykenee helposti vain näkemään onko henkilöllä persoonallisuusvajetta mikä ilmenee mitä erilaisimmilla yliviedyillä avoilla ohjata arvioijan mielenkiinto johonkin muuhun kuin itse persoonaan.

    Tällaisia ilmiselviä persoonallisuusvaje indikaattoreja ovat aina: Poikkeuksellinen pukeutumis ja värivalinta, Tatuoinnit, Lävistykset, Räikeä hiusten värjäys ja esimerkiksi solmio missä on suuri voimakkaasti esiintyöntyvä on kuvio mikä pakottaa katseen siihen. Purukumin mässyttäminen on myös selvä ilmaus persoonallisuusvajeesta.

    Itse en yhtään henkilöä noilla oireilla palkkaisi. En mihinkään työhön.

    Tutkinto tai opintotodistuskin on vaan tietyn koulutuksen indikaattori. Ei ammattiin tai haussa olevaan tehtävään soveltumisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *