Kilpailukykysopimus luo vakautta


 
Jaakko Kiander
 
 

Pääministerin Sipilän aloitteesta käynnistynyt pitkä neuvotteluprosessi kilpailukykyä parantavan tulosopimuksen aikaansaamiseksi saatiin päätökseen, kun keskeiset työmarkkinajärjestöt hyväksyivät keskusjärjestöjen neuvotteluratkaisun. Aluksi tavoiteltiin yhteiskuntasopimusta, lopuksi saatiin kilpailukyky- eli niin sanottu kiky-sopimus. Neuvottelut kestivät kaikkine vaiheineen peräti 13 kuukautta.

Hallitus asetti sopimuksen tavoitteeksi alun perin 5 prosentin alennuksen työvoimakustannuksiin. Tavoite oli kunnianhimoinen eikä sitä saavutettu kokonaan. Kilpailukykysopimus tarjoaa mahdollisuuden kuitenkin siihen, että yksityisellä sektorilla työvoimakulut voisivat lähivuosien aikana alentua runsaat 3 prosenttia ja julkisella sektorilla jopa 5 prosenttia.

Kustannusten lasku saadaan aikaan erilaisten toimien yhteisvaikutuksena. Sopimus siirtää pysyvästi osan työnantajan sosiaalivakuutusmaksuista palkansaajien maksettavaksi. Muutos toteutetaan asteittain vuosina 2017-2020 ja sen suuruus on yhteensä runsas 2 prosenttiyksikköä. Merkittävin on palkansaajien maksuosuuden korottaminen työeläkevakuutusmaksuissa. Muutoksen seurauksena palkansaajien hallintoedustusta vastaavasti vahvistetaan työeläkelaitoksissa.

kilpailukykysopimus

Toinen merkittävä muutos on vuosityöajan pidentäminen 24 tunnilla, mikä laskennallisesti mahdollistaa yksikkötyövoimakustannusten alentamisen noin 1,5 prosentilla. Näiden lisäksi julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja leikataan väliaikaisesti 30 prosentilla, mikä alentaa työvoimakustannuksia vuositasolla lähes 2 prosenttia.

Tällä tavoin laskettuna kilpailukykysopimuksen vaikutuksia voidaan pitää merkittävinä ja jopa historiallisina. Sopimuksen lopullinen vaikutus hintakilpailukykyyn riippuu kuitenkin useasta eri tekijästä. Palkkojen osalta sovittiin, että vuosien 2016 ja 2017 aikana korotuksia ei tehdä. Kilpailukyvyn kannalta olennaista kuitenkin on, mitä palkoille tapahtuu tämän jälkeen. Tarkoitus on ryhtyä soveltamaan niin sanottua Suomen mallia, jolla pyritään kestävään palkkamalttiin. Mallin kehittäminen onkin työmarkkinajärjestöjen seuraava tehtävä. Merkittävin haaste on kansallisen tason palkkakoordinaation yhdistäminen paikallis- ja liittotason sopimiseen.

Toinen kysymys on työajan pidentämisestä sopiminen ja lisääntyneen työajan hyödyntäminen.

Kilpailukyvyn parantamisessa suurin apu saadaan luultavasti naapurimaista. Samaan aikaan kun Suomessa työvoimakustannuksia luultavasti onnistutaan hieman alentamaan, ovat palkat selvässä nousussa keskeisissä kilpailijamaissa. Tämä parantaa asteittain suomalaisen työn kilpailukykyä.

Kiky-sopimuksen riskit liittyvät siihen, että palkansaajien maksukorotukset leikkaavat nettopalkkoja ja kuluttajien ostovoimaa. Tämä merkitsee muutosta viime vuosien kehitykseen, jossa yksityisen kulutuksen kasvu on kompensoinut viennin heikkoa kehitystä. Ostovoimaa tukemaan hallitus tekikin lupauksen kompensoivista veronkevennyksistä. Niiden ansiosta on odotettavissa, että kiky-sopimuksella ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kotimarkkinoiden kehitykseen.

Ennen kaikkea kilpailukykysopimus lisää luottamusta Suomen talouteen ja rakentaa tulevaisuudenuskoa. Ratkaisu osoittaa, että Suomessa osataan sopeutua myös rahaliiton tuomiin haasteisiin. Luottamuksen kasvu näkyy jo rakennustoiminnan elpymisessä, kotitalouksien luotonkysynnässä, autokaupassa ja asuntomarkkinoiden vilkastumisessa. Nämä ovat merkkejä siitä, että Suomi on vihdoin selviämässä niistä ongelmista, joita vuosien 2008-2010 takaiskut taloudelle aiheuttivat.

Jaakko Kiander
@KianderJaakko
johtaja, talous ja eläkepolitiikka
Ilmarinen

 
Kategoria(t): Talous, Työelämä, Työnantaja
Avainsana(t): , .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

2 vastausta artikkeliin: “Kilpailukykysopimus luo vakautta

  1. Suomen kilpailukyky ei tällä tavalla nouse, mutta voi lievittää talousongelmia. ”Hauskin” juttu mitä olen julkisuudessa työehtosopimusneuvottelujen päättyessä kuullut oli pääministerin puheet siitä että nyt Suomi olisi Saksan vanavedessä ja nousu-uralla. Samaan aikaan julkisuudessa on uutisoitu että Suomen vienti sakkaa ja samaan aikaan kinastellaan työajoista.

    Nykyiset nousupuheet eivät mielestäni ole realismia kun samaan aikaan unohdetaan aktiivisesti millaisia tappioita on jatkuvasti tehty. Hyvä ettei Suomi joutunut EU holhoukseen valtiovelan noustessa liikaa.

    Ilmarisen sanoma on ilmeisen hallitusmyönteinen jossa työehtosopimusten heikennys käännetään jotenkin positiiviseksi asiaksi ja epävakaa talous vakaaksi vaikka ei ole mitään takeita siitä että euroalue olisi elpymässä.

    Mitä järkeä on laskea veroja pelkästään siitä ilosta että työehtosopimus on saatu aikaan ?
    Aivan kuin oltaisiin valittu palkka-ale ja työaikaa lisäämällä luullaan että Suomi nousee.
    Verojen alella joudutaan lisäsäästöjen eteen…
    Älytöntä !

    Missään ei olla esitetty työeläkemaksujen euromäärää ?? Ei puuttuisi enää kuin että
    Työnantajat voittaa tässäkin ja työntekijöiden selkänahasta revitään kaikki kilpailukyky.

    Ehkä yksi historiallinen esimerkki tämänlaisten työehtosopimusten suhteen on siinä
    että työntekijöiden antaessa periksi työehtosopimusneuvotteluissa on voitot menneet
    osakkeen omistajille eikä palkkoihin tms.
    Nykyään ei riitä että liiketoiminta olisi kannattavaa vaan sen pitää tuottaa maximaalinen
    voitto omistajille. Posti ehkä tästä karmein esimerkki…
    Tilikirjoja on kasvatettu sulkemalla ”ylimääräinen” tuotanto.

    Työehtosopimuksia ei pitäisi koskaan tehdä kuten Sipilän hallituksen aikana on tehty
    eli uhkaamalla pakkolaeilla hallituksen taholta aivan kuin hallitus olisi mikään
    työehtosopimusosapuoli ! Mitä jos työntekijäpuoli tekisi samalla tavalla ?

    Toivon että tulevaisuudessa ei nähtäisi enää koskaan mitään nykyisenlaista
    oikeistohallitusta jolle isänmaallisuus ,taloudellinen vakaus tms. asiat ovat
    pelkkää silmänlumetta kun todellisuus näyttää päinvastaiselle.

    Jos/kun Englanti eroaisi kokonaan EU:sta olisi siinä purtavaa nykyisille
    keskustaoikeistolaisille konservatiiveille !

    Ilmeisesti EU myönteiset poliitikot ajavat euroopan romahduksen partaalle
    jossa useita konkurssikypsiä valtioita pitäisi saada kuntoon mutta vasta
    sitten kun euro romahtaa ?

    • Palkansaajien työeläkemaksua korotettiin, jotta työnantajien kilpailukyky paranisi. Silti meillä on varaa ylläpitää yli 10 työeläkeyhtiötä – säätiötä, joiden kulut joka vuosi ovat lähes miljardi ( ETK + TELA mukaan lukien ). Kaikilla yhtiöillä on päällekkäiset, samanlaiset organisaatiot hoitamassa lakisääteisiä työeläkemaksuja ja rahastoja. Ex – kansanedustaja Sampsa Kataja ehdotti, että meille riittäisi yksi yhtiö + KEVA ja iso osa mainituista kustannuksista säästyisi työeläkemaksuja korottamatta. Huono selitys on, että nyt sijoitustoiminta on hajautettu. Tässä yhdessä yhtiössä ( korkeintaan kaksi = Ilmarinen + Varma ) voisi olla pari sijoitusosastoa (keskenään kilpailevia ? ). Nyt sijoitustuotot ovat hyvin kirjavia – joillakin yhtiöillä 5 %/ vuosi ja joillakin paljon huonompi ! ETK : n kutsumat kansainväliset asiantuntijatkin olivat samaa mieltä, että meillä on liikaa eläkeyhtiöitä !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *