Tyhmentääkö työsi sinua?


 
Vieraskynä: Aku Varamäki
 
 

Mieleeni muistui ajatus parin vuoden takaa. Minua oli alkanut vaivata ajatus, että työni tyhmensi minua. Olin tyhmentyvä asiantuntija – kuinka surullista!

Olin silti edelleen todella innostunut työstäni. Minulla oli työssäni mahtavia haasteita, mutta aikataulut olivat kiireisiä. Matkustin paljon, tein usein töitä myöhään illalla ja viikonloppuisin. Sain kuitenkin pienistä resursseista huolimatta paljon aikaan ja hankin valtavasti uusia kokemuksia.

Silti minua kalvoi ajatus, että tyhmistyn. Oli alkanut tuntua, että kiireessä turvauduin liian usein tuttuun ja toimivaksi testattuun, en ehtinyt paneutua uusiin asioihin niin paljon kuin olisin halunnut ja jouduin tyytymään aina “riittävän hyvään”. Jälkikäteen ajateltuna: tiesinkö edes mitä olen tekemässä ja miksi? En tiedä, olen unohtanut. Kiireessä unohtaa helposti.

Havahduin samaan ajatukseen tällä viikolla. Oma startup ja asiantuntijatyö, pieni lapsi ja perhe ovat vaatineet veronsa ja koko syksy on ollut aikamoista tasapainottelua. Viikonpäivät ja -loput ovat menettäneet merkityksensä. Viime viikkoina olen onnitellut itseäni lähinnä siitä, että olen selvinnyt päivistä hengissä. Ei ole ollut aikaa levolle ja latautumiselle. En ole ehtinyt lukemaan kirjoja tai urheilemaan, ja kehoni ja mieleni ovat jumissa. Koen kyllä hetkellisiä kirkkaita hetkiä, lähinnä asiakkaiden seurassa, mutta ystäväni eivät ole niitä olleet todistamassa. Vaikka tekeminen on ollut mielekästä ja hauskaa ja olemme saaneet paljon aikaan, minusta on tuntunut, että olen jälleen alkanut tyhmentyä.

Arjen paineissa usein kehotetaan laskemaan rimaa. Don’t let perfect be the enemy of good, sanotaan. Mutta mitäpä jos “riittävän hyvä” onkin pahin vihollisemme? Entä jos ongelma onkin siinä, ettemme edes yritä käyttää aikaamme, keskittymiskykyämme, huomiotamme ja älyämme jonkin aivan mielettömän inspiroivan ja kunnianhimoisen asian tavoitteluun, koska kiireessä kelpaa myös ”ihan ok”.

Kun jatkuvasti tyydymme keskinkertaiseen – koska kiire, koska ruuhkavuodet, koska ”ens vuonna sitten” – luovumme myös työn imusta, kunnianhimosta, ammattiylpeydestä ja hyvin tehdyn työn aikaansaamasta tyydytyksen tunteesta. Luovumme itsemme kehittämisestä, uuden oppimisesta, vaikeiden ongelmia kohtaamisesta ja niiden ratkaisemisesta. Sitäkö haluamme? Eikö meidän kansakuntana pitäisi pyrkiä aina juuri parhaaseen mahdolliseen? Eikö laatu ole juuri sitä, mikä erottaa meidät globaaleilla markkinoilla kilpailijoista?

Saavuttaaksemme ajattelun laatua meidän on pakko hidastaa. Meidän täytyy löytää aikaa ajatella, hengittää syvään ja antaa ajatusten vapautua kiireen puristuksesta.

Ja koska kaikkea ei ehdi tekemään, täytyy tehdä valintoja. Meidän täytyy kirkastaa tavoitteitamme ja arvojamme ja käyttää aikamme niiden mukaisesti. Täytyy valita ne harvat asiat, jotka tuovat meille niin paljon iloa ja intoa, että jaksamme tavoitella kuita taivailta.

Jouluna on hyvä hetki rauhoittua ja miettiä asioita. Teetkö työtä niin, että voit olla siitä ylpeä? Viekö työsi sinua kohti unelmiasi? Entä onko sinulla riittävästi aikaa elämäsi tärkeimmille asioille? Tyhmennytkö vai viisastutko? Vastaus löytyy oman mielen sopukoista, kirjasta ja lenkkipolulta. Nähdään siellä!

Aku Varamäki
@akuvaramaki

Aku Varamäki on yrittäjä, konsultti ja kouluttaja (www.enthusiast.fi) sekä toimistonomadi (www.officenomad.org).

Yrittäjä – Kun voit hyvin, se näkyy työsi tuloksessa. Muista myös, että YEL vakuutus auttaa, jos menetät työkykysi, sairastut tai jäät vanhempainvapaalle.

 
Kategoria(t): Työelämä, Työhyvinvointi, Yrittäjyys
Avainsana(t): , , .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

3 vastausta artikkeliin: “Tyhmentääkö työsi sinua?

  1. Hyvä kirjoitus Aku Varamäeltä, monelle varmasti ajankohtainen ja ajattelemisen arvoinen. Kirjoitus itsessään sisältää monimuotoisia kysymyksiä, kuten onko riittävän hyvä pahin vihollisemme. Lähtökohtaisesti ja loogisesti ajatellen vastaus saattaa olla kyllä, kysyttävä onkin mikä on mihin tilanteeseen riittävä hyvä ja kuka sen milloinkin määrittää. Jos pitäydymme otsikossa tyhmentääkö työ tekijäänsä, niin vastaus on varmasti kyllä. Työtä kun useimmin tehdään jonkun suuremman yhteisön tai verkoston määrittelemän tavoitteen ohjaamana. Onko tavoite itsessään jo asetettu niin että sen tavoittamiseen riittää riittävän hyvä? Harva yhteisö, yritys tai instituutio kun on valmis tekemään ne asiat joita parhaaseen tarvitaan. Paras tekee aina kaiken tehokkaammin, nopeammin, tuottavammin, luovemmin ja niin edelleen. Ovatko organisaatiot tähän joka hetki valmiita, eivät ole. Organisaatio voi olla vain niin hyvä kun sen sisäinen taitotaso on. Tässä voidaankin kysyä ylläpidentäänkö organisaation kokoaikaista parasta suoriutumiskykyä ja saada yksi vastaus ostikon kysymykseen, kyllä työ tyhmentää jos sen annetaan pelkästään ohjata päivittäistä toimintaa.

    • Olen ehkä väärä ihminen vastaamaan tähän, mutta kirjoitan kuitenkin. Aloitin rikkaruohojenkitkijästä ja pensasmarjoja elokuussa keräämällä kartanossa, siis kesätöinä kouluaikoina. Vähitellen opiskellen tuli hieman vaativampiakin tehtäviä trukkien ja traktoreiden korjaamista ym sekatyötä, nekin koulun kesälomilla. Varsinainen työurani alkoi vasta intin jälkeen, jossa olin aluksi lähe ammattilainen korjaushommissa, sitten siirryin autovuokraamovirkailijaksi, sen jälkeen autolähetiksi ja liikepankin pääkonttoriin ulkomaanosastolle suuria rahoja siirtelemään. Sen jälkeen tekniseksi toimittajaksi (ilman atk-ta) ja myöhemmin atk:lla tapahtuvaan teknisen toimittajan tehtävään yrittäjänä freelancerina. 90-luvun lama vei työn ja olin 3-vuotta koti-isänä. Tämä viimeksi mainittu oli urani parasta aikaa, sillä, koska pidin taiteesta, niin kuljin pienen ihmistaimen kanssa luonnossa mahd.paljon (oli venekin, jolla saaristossa vietimme viikonloppuja telttaretkillä). Nyt tämä silloinen ihmistaimi opiskelee Teollista Muotoilua Aalto-yo:ssa. Luonto on itselleni ollut luovuuden opettaja ja sieltä sai oma jälkikasvukin parhaat eväät taidealalle suuntautuvalle alalle. Mutta muna on kyllä kanaa fiksumpi, kun vertaan itseäni häneen, joka oli juuri Joulua-, ja Uuttavuotta kanssani viettämässä. Pyöräilyn rooli pääasiassa oli molempina viikonloppuina yhteinen. Ei niska limassa meneminen, vaan luonnon ihmeiden tarkkailu ja ihmisen tekemät lentävät ilma-alukset!

      • Kyllä todellakin tyhmentää.18 vuotta sitten työsopimuksen allekirjoittaessani olin elämäniloinen,aktiivinen,energinen ja täynnä tarmoa ja ideoita.
        Vuosien kuluessa olen takonut päätäni seinään kerran toisensa jälkeen ja vihdoin käsittänyt että ei minulta odoteta ideoita tai pirteyttä vaan rutiininomaista suorittamista.
        Olen nykyisin ohjelmoitu robotti : täsmällinen,tuttava mutta täysin persoonaton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *