Onko Eurooppa tienhaarassa?


 
Timo Ritakallio
 
 

Markkinoilla on alkuvuosi seurattu tiiviisti Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin puheita ja tviittejä sekä niiden vaikutuksia osakekursseihin ja yleensäkin talouden näkymiin. Mutta myös omassa maanosassamme tehdään tänä vuonna tärkeitä päätöksiä, jotka tulevat määrittämään Euroopan tulevaa suuntaa niin politiikassa kuin taloudessa.

Hollannissa äänestetään tällä viikolla parlamenttivaaleissa, joissa ennustetaan hyvää menestystä maahanmuutto- ja EU-kriittiselle Vapauspuolueelle. Ranskassa käydään keväällä sekä presidentinvaalit että parlamenttivaalit ja syksyllä on vuorossa Saksan liittopäivävaalit. Perinteisen puoluekentän pirstaloituminen sekä oikeistopopulismin ja nationalismin nousu yhdistää kaikkia vaaleihin valmistautuvia maita.

Tulevat vaalit näyttävät pitkälle sen, millaiset poliittiset voimat Euroopan kehitystä tulevina vuosina määrittävät. Jatkuuko kehitys niin, että integraatio syvenee ja etenee uusille aloille? Vai kääntyykö Eurooppa Trump-ilmiön vanavedessä kohti kansallista protektionismia, ja miten silloin käy Euroopan unionin yhtenäisyyden? Joka tapauksessa näyttää siltä, että jakolinjat niin maiden sisällä kuin EU:ssa saattavat syventyä entisestään. On mahdollista, että Britannian lisäksi vielä muissakin jäsenmaissa tullaan näkemään kansanäänestyksiä EU:sta irtautumisesta.

Tämä vaaleista toiseen jatkuva spekulointi aiheuttaa poliittista epävarmuutta, joka puolestaan heijastuu negatiivisesti myös talouskehitykseen. Eurooppaan ennustetaan tälle vuodelle viime vuosia heikompaa talouskasvua, kun taas muualla maailmassa käyrät ovat ylöspäin. Epävakauden lisääntyminen uhkaa heikentää heiveröistä talouskasvua entisestään.

Eurooppalaiset osakkeet ovat viime aikoina tuottaneet moniin muihin markkina-alueisiin verrattuna huonosti, ja monet globaaleilla markkinoilla toimivat sijoittajat, Ilmarinen muiden mukana, ovatkin vähentäneet sijoituksia Eurooppaan. Jotta suunta saadaan taas kääntymään, tarvitaan uudenlaista talouskasvua. Se puolestaan edellyttää poliittista vakautta sekä rohkeutta tehdä rakenteellisia uudistuksia.

Jos tämän vuoden vaalien tulokset ohjaavat EU:n tulevaa kehitystä enemmän hajaannuksen suuntaan, tulee sillä käsitykseni mukaan olemaan negatiivinen vaikutus Euroopan talousnäkymiin. Poliittisen epävarmuuden kasvu voi heikentää eurooppalaisten yritysten toimintaympäristön vakautta ja vaikuttaa siten negatiivisesti niiden tuloksentekokykyyn. Tämä puolestaan näkyisi negatiivisena osakemarkkinakehityksenä.

Yhdysvalloissa presidentinvaalien jälkeen on nähty, että Trumpin voitto toi talouteen positiivista virettä. Kurssinousu on toistaiseksi perustunut presidentti Trumpin puheiden luomiin odotuksiin enemmän kuin varsinaisiin tekoihin. Aika näyttää, miten paljon niillä lopulta on vaikutusta. Lyhyellä tähtäimellä protektionismi saattaakin hyödyttää joidenkin toimialojen ja alueiden yrityksiä, mutta pitkällä tähtäimellä on nähty, että vapaakauppa edistää koko maailmantalouden kasvua paremmin kuin sulkeutuminen, kauppasodista puhumattakaan. Vapaakaupan merkitys maailman talouden kasvuun ja samalla köyhyyden poistamiseen on 2000-luvulla ollut merkittävä. Suomen kaltaiselle vientivetoiselle maalle maailmankaupan vaikeutuminen olisi erityisen hankalaa.

Yhteistä USA:n ja Euroopan tilanteessa on se, että poliittiset päätökset ja tapahtumat heiluttavat markkinoita nyt enemmän kuin aikoihin, mutta vaikutusten suuntaa ja määrää on vaikea ennustaa. Joka tapauksessa sijoittaja joutuu ottamaan poliittisen kehityksen huomioon päätöksiä tehdessään.

Eläkesijoittaja katsoo tulevaa kehitystä pitkällä, useiden vuosien ja jopa vuosikymmenten tähtäimellä. Siinä perspektiivissä yksittäiset kurssinotkahdukset eivät lopulta ole kovin merkityksellisiä. Mutta sillä, mihin suuntaan Eurooppa tämän vuoden vaalien jälkeen kääntyy, voi olla yllättävänkin kauaskantoisia seurauksia niin talouteen kuin pääomamarkkinoihin.

Demokratiassa kansa äänestää, eikä vaalitulos voi olla väärä. Markkinat kyllä sopeutuvat yllättäväänkin tulokseen, kuten niin Brexit-äänestyksen kuin Yhdysvaltain vaalien jälkeen on nähty. Talouskehityksen kannalta vakaus ja ennustettavuus ovat kuitenkin tärkeintä, ja siksi sijoittaja toivoo malttia ja viisautta niin äänestäjiltä kuin poliittisilta päätöksentekijöiltä.

 

Timo Ritakallio
toimitusjohtaja
Ilmarinen
@ritakti

 
Kategoria(t): Sijoittaminen, Talous
Avainsana(t): .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

Vastaus artikkeliin: “Onko Eurooppa tienhaarassa?

  1. ”Eurooppalaiset osakkeet ovat viime aikoina tuottaneet moniin muihin markkina-alueisiin verrattuna huonosti, ja monet globaaleilla markkinoilla toimivat sijoittajat, Ilmarinen muiden mukana, ovatkin vähentäneet sijoituksia Eurooppaan. Jotta suunta saadaan taas kääntymään, tarvitaan uudenlaista talouskasvua. Se puolestaan edellyttää poliittista vakautta sekä rohkeutta tehdä rakenteellisia uudistuksia.”

    Tuo kappale kertoo kaiken oleellisen. Raha seuraa kilpailukykyä ja voittoja. Kilpailukykyä on saavutettava joko yritysten toimesta tai yhteiskunnan toimesta, myös yhteistyöllä saavutettu menestys kelpaa. Ongelmana ei nähdä sitä, että kun raha pakenee, niin uusiutuminenkin vaikeutuu, joten usein jäljelle jää vain leikkausmahdollisuudet, eurossa varsinkin.

    Eläkerahastojen osalta sijoittaminen maan rajojen ulkopuolelle on pitkän päälle ongelma. Toisaalta eläkeyhtiöiltä vaaditaan runsaita tuottoja, joita ei ole helposti kotimaasta saatavilla, mutta yhtäältä rahan pumppaaminen pois kotimaasta näivettää talouttamme. Isot tuotot tietenkin vahvistavat eläkejärjestelmää, mutta mikäli seurauksena on vain yhä isomman osuuden sijoittaminen ulos taloudestamme, niin ovatko seuraukset terveitä?

    Euron ja sijoittajien vaatimusten yhteensovittaminen poliittisessa päätöksenteossa tarkoittaa leikkauslinjaa. Ovatko yhteiskunnat valmiit ko. linjalle? Voidaan mielestäni myös aidosti kysyä, että ovatko poliitikot pelanneet tätä globaalipeliä oikein?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *