Ranskan vaalit sijoittajan silmin – opittiinko Brexitistä ja Trumpista mitään?


 
Mikko Mursula
 
 

Huomista ratkaisevaa äänestyskierrosta Ranskan presidentinvaaleissa odotetaan markkinoilla varsin yksituumaisena. Ensimmäisellä kierroksella ennustajilla osui askel lankulle, ja siitä innostuneena markkina hinnoittelee tällä hetkellä Emmanuel Macronin valinnan lähes sataprosenttisen varmaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Macronin valinnan toteutuessa reaktiot markkinoilla jäävät todennäköisesti varsin laimeiksi, korkeintaan riskinottohalu saattaa hivenen kasvaa.

Marine Le Penin voitto puolestaan olisi shokki, jonka seurauksia voi koettaa arvailla sen perusteella, kuinka markkina ensimmäisen äänestyskierroksen aikaan käyttäytyi. Ennen ensimmäistä kierrosta markkina oli, Brexit-äänestyksestä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleista kenties jotain oppineena, nöyrän huolissaan omasta kyvystään ennakoida vaalin lopputulosta. Myös luottamus mielipidetiedustelujen ennustearvoon oli heikko. Äärilaitojen kohtaamista vaalien toisella kierroksella aidosti pelättiin, mikä olisi ollut markkinoiden kannalta se huonoin vaihtoehto.

Jännite ja huoli näkyivät markkinoilla: ensimmäisen kierroksen lähestyessä euroon kohdistui painetta, Ranskan ja muiden Etelä-Euroopan maiden valtionlainojen korot nousivat ja luottoriskispreadit levenivät. Tietyt sijoittajat, japanilaiset instituutiot etunenässä, jopa vaihtoivat isot Ranskan valtiolainapositionsa kokonaan turvallisempina pitämiinsä Saksan valtionlainoihin, vaikka joutuivatkin tinkimään korkotuottotasosta. Muutamat amerikkalaiset sijoittajakollegat puolestaan totesivat lakonisesti katsovansa Eurooppaa sijoituskohteena vakavasti vasta sitten kun poliittiseen tilanteeseen, Ranska etunenässä, saadaan joku tolkku – mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakaan.

Kun sitten ensimmäisen kierroksen tulos oli ennusteiden mukainen ja markkinamyönteisenä pidetty vaihtoehto nousi koko vaalien ennakkosuosikiksi, nähtiin ns. häntäriskin poistumisesta kertova markkinareaktio. Eurooppalaisten osakkeiden kurssit nousivat voimakkaasti, eteläeurooppalaisten valtionlainojen korot tulivat alas ja niiden korkoero suhteessa esimerkiksi Saksaan kaventui, euro vahvistui kaikkia päävaluuttoja vastaan ja luottoriskispreadit kaventuivat. Eli riskiä uskallettiin kantaa taas huomattavasti enemmän kuin ennen vaaleja, ja kenties eurooppalaisiin sijoituskohteisiin saatiin taas muutama uusi sijoittaja Atlantin takaakin.

Jos nyt toisella kierroksella vastoin vahvaa odotusarvoa voittajaksi selviäisikin Le Pen, on mahdollista nähdä kaikki edellä kuvatut markkinaliikkeet, mutta eri etumerkillä ja todennäköisesti vielä isommalla kertoimella. Ensireaktio voi siis olla kylmää kyytiä. Näin kävi myös viime vuonna Brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltain vaalien tulosjärkytysten jälkeen, mutta niistä markkina toipui nopeasti ja sijoittajien riskinottohalu palasi. Miten nyt Ranskassa?

Pidemmällä aikavälillä markkinoiden näkökulmasta suurimmat vaikutukset tulevat sitä kautta, että kandidaattien suhtautuminen Euroopan unioniin, yhteisvaluutta euroon, globaaliin kaupankäyntiin ja globalisaatioon yleensäkin poikkeaa valtavasti toisistaan. Le Pen edustaa protektionismia ja maahanmuuttovastaisuutta ja ajaa Ranskan eroa eurosta ja nykymuotoisesta EU:sta. Macron taas on globalisaation kannattaja ja ajaa syvenevää Euroopan integraatiota, joskin hänkin on peräänkuuluttanut tiettyjä muutoksia nykymalliseen unioniin ja erityisesti sen päätöksentekomekanismeihin ja hallintotapaan. Sijoittajan näkökulmasta Macron tarkoittaa jatkuvuutta ja parempaa ennustettavuutta, kun taas Le Penin hallinnon linjauksia joutuisimme arvuuttelemaan ja odottelemaan hieman pidempään. Se taas puolestaan lisäisi markkinoiden volatiliteettia. Jo entuudestaan vaikeat Brexit-neuvottelut hankaloituisivat vielä lisää.

Politiikassa vaalivoittajakin joutuu yleensä tekemään kompromisseja, ja siksi vaalituloksen merkitys on lopulta rajallisempi, kuin kampanjan ollessa kuumimmillaan saatamme erehtyä kuvittelemaan. Vahvoillakin valtaoikeuksilla varustetulla päämiehellä on yleensä vain rajallinen päätösvalta ja kaikki isommat päätökset tai linjaukset vaativat normaalisti laajemman poliittisen kentän tuen. Tämä on näkynyt mm. presidentti Trumpin vaikeutena saada vaalikampanjansa aikana hehkuttamiaan linjauksia läpi, edes oman puolueen keskuudessa. Ranskassakin esimerkiksi EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, jolloin isojen muutosten aikaansaaminen ei pelkästään vastavalitun presidentin toimesta tapahdu. Tämän lisäksi ranskalaiset ovat ainakin näihin päiviin asti olleet suhteellisen euro- ja EU-myönteisiä.

Euroopan vaalivuosi ei pääty näihin presidentinvaaleihin. Reilun kuukauden päästä pidetään parlamenttivaalit samaisessa maassa. Saksassa on liittopäivävaalit syksyllä ja taitaa Italiassakin jo häämöttää seuraavat vastaavat. Kaikissa niissä tulee yhtenä teemana olemaan Euroopan unioni ja euro, jos ei muuten niin hiljalleen lämpenevien Brexit-neuvottelujen pakottamana.

Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkimainingeissa viime marraskuussa kirjoitin, että markkinoilla on itsetutkiskelun paikka, kun toistamiseen puolen vuoden sisään mentiin odotuksissa metsään. Itse en viime vuoden vaalikokemuksista viisastuneena rohkenekaan lähteä vaalituloksia veikkaamaan. Olennaisempaa on analysoida Euroopan kehityksen tulevaa suuntaa ja sen keskipitkän- ja pitkän aikavälin vaikutuksia markkinoille, korkotasoille ja eri omaisuusluokille.

Mikko Mursula
sijoitusjohtaja
Ilmarinen

 
Kategoria(t): Sijoittaminen, Talous
Avainsana(t): .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

3 vastausta artikkeliin: “Ranskan vaalit sijoittajan silmin – opittiinko Brexitistä ja Trumpista mitään?

  1. Laudaatturi kirjoitus ,läksynsä oppinut poika. Yhteiskunnan puolesta tämä Markkinapalveleminen on laitettava tunkiolle. Satuja on luotava että palkka ja bonukset juoksee.

  2. Ranskan julkinen talous suhteessa bkt:n on Suomen jälkeen toiseksi suurin OECD:n maavertailussa. Lisäksi jäykät työmarkkinat. Jotakin muutoksen yritystä voi aivan alkuun löytyä mutta kansa on pian kaduilla ja työläiset iskee takapuolet penkkiin. Joten kaikki jatkuu onneksi nykyiseen malliin: korkea työttömyys, maan velkaantuminen ja uusien elätettävien jatkuva virta maahan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *