Hyvän syömisen edellytys on parempi jaksaminen


 
Vieraskynä: Patrik Borg
 
 

En juuri huolestu henkilöistä, jotka eivät ole motivoituneita syömään paremmin – heitä on aika vähän ja he motivoituvat ehkä myöhemmin. Huolestun lukemattomista motivoituneista syömisen parantajista, jotka eivät pysty parantamaan syömistään.

Syitä tähän on useita ja viimeksi kirjoitin siitä, kuinka syömistä voisi parantaa helpommin keskittymällä olennaiseen ja pitämällä syömisajatuksen joustavana. Usein kuitenkin unohdetaan, että myös jaksamisen vaikeudet ovat keskeinen syömisen parantamisen vaikeuttaja.

Jaksamisesta puhutaan paljon. Heikkoon jaksamiseen tartutaan yksilöiden ja organisaatioiden taholla, kun ihminen törmää seinään. Jaksamisen pohjakosketuksessa ajatusmaailmoja ja elintapoja yritetään parannella monella tasolla. Mutta se, mihin törmään syömisen esteenä jatkuvasti, on stressaava elämäntilanne ilman selkeää kriisiytymistä tai heikoksi jäänyt kokonaisjaksaminen aiemman kriisin jälkeen. Tällainen välitila, jossa ei olla täysin piipussa mutta ei jakseta ihan hyvinkään, on yleinen. Välitilan ongelmallisuutta ei aina havaita, eikä sille usein mitään tehdä. Tällainen sinnittelevä jaksaminen rokottaa elämänlaatua ja yhtä lailla se on myrkkyä hyvälle syömiselle.

Stressi etäännyttää normaaleista näläntunteista, sekoittaa ateriarytmiä ja kasvattaa monilla nälkää ja mielitekoja. Stressi lisää ruuan palkitsevuutta ja edistää tunnesyömistä, minkä kääntöpuolena hitaammin palkitsevaa ruokaa, eli terveellistä ruokaa, ei tee niin mieli. Kaiken päälle voimavarat syömisen hyviin valintoihin ja hallintaan ovat vähemmässä, koska ei vaan jaksa miettiä syömistä, ei vaan kykene kaupassa suunnitella ostoksia, eikä vaan voi tehdä ruokaa jne. Käytännön seurauksena terveellinen ruoka ei maistu tasaisesti tai ajallaan, ja syöminen muuttuu epäterveellisemmäksi sekä napostelupainotteiseksi. Alkoholin kulutuskin voi kasvaa stressin myötä. Seuraukset näkyvät käytännössä elämänlaadussa, terveysriskeissä, painossa sekä myös suomalaisten työikäisten tutkimusaineistoissa. Ja niitä nähdään paljon.

Hankalassa tilanteessa ratkaisua yritetään helposti hakea väärästä paikasta: syömisen hallinnasta itsekurilla. Itsekurin avulla yritetään syödä vähemmän, hillitä napostelua ja välttää epäterveellisiä valintoja. Mutta ei heikkoa jaksamista voi kompensoida itsekurilla ja yrittämisellä. Jos jaksaminen sekoittaa syömistä, niin jaksamista pitää parantaa ja tarttua siihen, mikä jaksamista syö. Usein teemaksi nousee uni, työstressi, ihmissuhteet, elämän aiemmat tai nykyiset kriisit, sairaus tai rahahuolet. Aiheet ovat joskus vaikeita tai niiden ei uskota muuttuvan ja siksi niihin ei tartuta, vaikka todettaisiin muutosten olevan välttämättömiä edellytyksiä syömisen tai painonhallinnan paranemiselle. Ihmisillä on sinnikäs usko ja toive, että syömisen puutteet voisi ratkaista vain yrittämällä hallita syömistä – ”joo no onhan tässä vähän stressiä, mutta sille ei nyt voi mitään, joten pitää vaan koettaa hanskata tämä näin”. Jos jaksaminen on hyvän syömisen este, niin syömistä parannettaessa siihenkin on tartuttava.

Jaksamisen paraneminen on usein hidasta. Syömistä kannattaa parantaa samanaikaisesti, eikä jäädä vain odottelemaan kohentuneen jaksamisen vaikutusta syömiseen. Syömisen parantaminen stressaantuneena on oma erityiskysymyksensä. Aamiainen ei stressaantuneelle maistu, mutta silti se kannattaa opetella syömään vähän väkisin. Tilanne helpottaa muutamien viikkojen aikana. Muillakaan ateriahetkillä ei ehkä tee mieli syödä, mutta syö silti. Kun nälänsäätely on sekaisin, niin omaa kehoa ei kuunnella ja syöminen rytmitetään väkisin paikalleen. Kannattaa valita vain 1-2 muutosta syömiseen ja pitää huoli, että ne ovat realistisesti toteutettavissa, olennaisia tavoitteen kannalta ja tuovat jaksamista eivätkä ime vähäisiä voimia. Kunnon ruuan lisääminen on esimerkki voimia tuovasta muutoksesta, ja karkkirajoituksen tekeminen on esimerkki voimia kuluttavasta valinnasta.

Syömisessä on syytä keskittyä hyvän ruuan lisäämiseen eikä epäterveellisen ruuan vähentämiseen. Hankalassa elintilanteessa se on erityisen tärkeää. Rajallisia voimavaroja ei ole varaa hassata epäolennaiseen. Syömisen parantaminen kohentaa jaksamista. Mutta syömisen parantaminen voi tarvita lisätukea ensin muilta elämän osa-alueilta – aina pitää katsoa ja tukea ihmisen koko elintapapakettia.

Patrik Borg
ravitsemus- ja elintapamuutosasiantuntija

Dextra, Helsingin Urheilulääkäriasema, Edevent Oy

Ilmarinen juhlii satavuotiasta Suomea keräämällä sata tekoa paremman työelämän puolesta. Tehdään yhdessä työelämästä parempi ja työpaikkojen hyvät teot näkyväksi! Tule mukaan ja jaa hyvä tekonne!

Ilmarisen Parempi vire -palvelu on työkalu oman työkyvyn ja kokonaishyvinvoinnin parantamiseksi.  Palvelu auttaa yksilöitä, työyhteisöjä ja yrityksiä energisoitumaan kohti parempaa työelämää ja tekee työkyvyn parantamisesta yhteisöllistä. Ilmarisen asiakkaana saat Paremman vireen yrityksesi käyttöön asiakasetuna. Tutustu palveluun: www.ilmarinen.fi/parempivire

 
Kategoria(t): Henkilöstötuottavuus, Työelämä, Työhyvinvointi, Työkyky
Avainsana(t): .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

Vastaus artikkeliin: “Hyvän syömisen edellytys on parempi jaksaminen

  1. Onhan tuo rutiininomainen rakentaminen tullut vastaan trendeissä kuten ”streittaaminen” ”Pro-active-elämä” Nämä ovat aihealueeltaan ja toiminnnan rakenteeltaan ihanteellisia ideoita melkein kuin utopistisia ihmisen elämän kuplan sisällä tuikkivia kevät tulppaaneja. Mutta siinä on myös negatiivinsa, kuten oikukkaat, ikuisesti kohottavat perfektionistit, jotka eivät luovuta aatteestaan edes kompromissisen kilpailu/erikois/tapaturma tilanteessa ja näin kehityksestä parempaan tulee melkeinpä pahe tai ”obsessio”. Eli kehitys kunniaan, vain ei pakonomaisella systeemillä. KASVISVOIMAA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *