Asunto sadaksi vuodeksi – rakentamisen utopiaa vai hyvää suunnittelua?


 
Niina Rajakoski
 
 

Tämän päivän rakentamisessa tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat elinympäristöömme pitkälle tulevaisuuteen. Asuminen, työnteko ja liikkuminen ovat kaikki murroksessa, mutta miten se pitäisi huomioida kaavoitukseen, rakentamiseen ja suunnitteluun liittyvässä päätöksenteossa? Mistä voimme tietää, missä ja miten me ja meidän lapsemme tulevaisuudessa asumme, teemme töitä ja liikumme?

Tulevaisuuden rakentamista visioitiin kesän SuomiAreenassa Ilmarisen, Skanskan ja Stora Enson järjestämässä keskustelutilaisuudessa Rakennusseikkailu 2100. Tulevaisuuden elinympäristö rakennetaan tänään. Tilaisuudessa kuultiin visioita siitä, miten esimerkiksi älyteknologia voi muuttaa asumista: asunto tunnistaa käyttäjänsä ja eri tiloissa vaikkapa musiikki ja valaistus voisi vaihtua asukkaan ja tämän tunnetilan mukaan. Toinen toistaan älykkäämpiä ratkaisuja on esillä myös parhaillaan käynnissä olevilla asuntomessuilla.

Mistä sitten tiedämme, mitä ihminen oikeasti tulevaisuuden asunnoltaan ja työpaikaltaan haluaa? Keskustelutilaisuuden pohjalle teetimme kyselytutkimuksen, jossa selvitimme tämän päivän nuorten aikuisten toiveita tulevaisuuden asumisesta. Kyselyn mukaan nuorten asumistoiveet ovat ehkä yllättävänkin perinteisiä: suurin osa toivoo asuvansa omakotitalossa ison kaupungin lähistöllä ja oman perheen kanssa. Asumisessa tärkeitä asioita ovat asunnon viihtyisyys, turvallisuus, rakennuksen terveellisyys sekä laadukkaat ja kestävät materiaalit. Samaan aikaan kun nuoret arvostavat omakotiasumista ja omaa rauhaa, myös palvelujen läheisyyttä ja hyviä joukkoliikenneyhteyksiä pidetään tärkeänä.

Kuulostaa kovin tutulta: punainen tupa ja perunamaa, järven rannalla ja mieluiten keskellä kaupunkia on tainnut olla monen suomalaisen unelma jo aiemmissakin sukupolvissa. Tarkoittavatko tutkimustulokset sitten sitä, että rakentamisessa mikään ei muutu? Mielestäni ei. Ihminen ja ihmisen perustarpeet säilyvät samana, mutta samaan aikaan tulee tarjolle uusia mahdollisuuksia, jotka muokkaavat elämäntapaamme ja elinympäristöämme. Meillä rakentamisen ammattilaisilla onkin iso vastuu siitä, että kuulemme ihmisten toiveita, osaamme kysyä oikeita kysymyksiä ja tulkita vastaukset oikein. Tästä me kaikki keskustelun osanottajat – niin rakennuttaja, kaavoittaja, arkkitehti kuin sisustussuunnittelijakin – taisimme olla samaa mieltä.

Keskustelussa yksi asia korostui ylitse muiden: muunneltavuus. Koska kukaan meistä ei voi varmasti tietää, mitä tulevaisuuden rakennuksilta edellytetään, ei myöskään kaavoituksessa ja rakentamisessa kannattaisi vaihtoehtoja lukita yhteen ratkaisuun. Asuntorakentamisen kohdalla se tarkoittaa sitä, että tilat muuntuvat ja joustavat eri käyttäjien tarpeisiin ja myös saman perheen erilaisiin tilanteisiin. Jo rakennusvaiheessa on syytä ottaa huomioon, että jossain elämänvaiheessa perhekoko saattaa kasvaa – ja vastaavasti taas pienentyä. Yhä useampi meistä asuu uusperheessä, jossa kotona olevien perheenjäsenten lukumäärä voi vaihdella viikoittain. Moni tekee jo nyt töitä kotoa käsin ja tämä tulee vahvasti lisääntymään jo lähitulevaisuudessa – kyselyymme vastanneista nuorista yli neljännes toivoo voivansa työskennellä kotona. Kodin pitäisi siis taipua kaikkeen tähän.

Työelämä on kovassa murroksessa ja muunneltavuus korostuu myös toimitiloissa. Erilaiset yhteisölliset työtilat ovat yleistymässä vauhdilla ja toimistoissakin suositaan nykyään monitoimitiloja, joissa ei enää ole jokaiselle omaa työhuonetta eikä välttämättä omaa työpöytääkään, vaan työpiste valitaan kulloisenkin tehtävän mukaan. Älyteknologia tekee tuloaan paitsi koteihin myös toimitiloihin. Kaikki nämä vaikuttavat rakentamisen ratkaisuihin.

On ilahduttavaa, että nuorten vastauksissa niin asunnon kuin työpaikan osalta korostuvat terveellisyys, turvallisuus ja ekologisuus. Nämä ovat myös Ilmarisen johtavia periaatteita rakennuttamisessa. Otamme jo rakennusvaiheessa huomioon rakennuksen koko elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen ja panostamme uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen sekä muutenkin ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittaviin ratkaisuihin. Meillä rakentamisen laatu mitataan viime kädessä loppukäyttäjän tyytyväisyydellä: laadukas rakennus takaa siinä asuville, työtä tekeville tai muuten viihtyville terveellisen, turvallisen ja viihtyisän elinympäristön.

Ilmarinen on pitkäjänteinen ja vastuullinen kiinteistösijoittaja. Sijoitamme yhteisiä eläkevaroja tuottavasti ja turvaavasti, ja kiinteistöt ovat tärkeä osa pitkän aikavälin sijoitustoimintaa. Vanhimmat kiinteistökohteemme ovat pitkälle toista sataa vuotta vanhoja arvokiinteistöjä, joista pidämme hyvää huolta. Samaan aikaan rakennutamme uusia toimitiloja ja asuntoja, joiden haluamme kestävän vähintään seuraavat sata vuotta! Eläkesijoittaja ei tavoittele pikavoittoja, vaan tehtävämme on turvata myös tulevien sukupolvien eläkkeet. Siksi meille on tärkeää, että rakennukset kestävät aikaa ja säilyttävät arvonsa. Kestävä ja vastuullinen rakentaminen on toki myös kustannuskysymys – huonosti tehdyn korjaaminen tulee kalliiksi niin rahassa kuin maineessa mitattuna.

Niina Rajakoski
rakennuttajapäällikkö, Ilmarinen
@NiinaRajakoski

 

SuomiAreenan keskustelutilaisuus Rakennusseikkailu 2100 on nähtävissä videotallenteena MTV Katsomossa. Tutustu myös nuorille suunnatun asumiskyselyn tuloksiin Ilmarisen uutishuoneessa.

 
Kategoria(t): Rakentaminen, Vastuullisuus
Avainsana(t): , .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

2 vastausta artikkeliin: “Asunto sadaksi vuodeksi – rakentamisen utopiaa vai hyvää suunnittelua?

  1. Hei, joustavuus ja muuneltavuus ovat todellakin tärkeitä kiinteistöjen pitkän ajan toimivuuden ja käytettävyyden kannalta. Nekin vaativat investointeja ja satsaamista mihin tuntuu olevan melko niukasti halukkuutta toteuttajien taholta. Erityisesti tämä koskee tilanteita jossa totuttajana ja perusratkaisujen tekijänä on rakennusliike. Esim asuntoja on muuteltu kalliilla vaikkapa Helsingin ydinkeskustassa kautta aikojen. Tekninen kehittäminen rakennusalalla on tässä asiassa vaatimatonta vaikka hyvällä suunnittelulla ja varauksilla olisi vuosikymmenien taakse yltävät vaikutukset käytettävyyteen. Tuossa ehkä piileekin se haasteen ydin joka on lyhytjänteinen perävalo ja exit ajattelu. Eipä koske minua ja olen kaukana kun tämmöinen tulee ajankohtaiseksi. Tärkeintä on että kate on nyt kunnossa tai irrilaskelmat pelittää paperilla. Viranomaistenkin tuntuu olevan vaikea luopua vallastaan esim asuntokokojen osalta.Tuo määräysvalta pitäisi yltää tulevaisuuteenkin vaikka tarpeet muuttuisivat mihin. Totta kai on vaarallista että ihmiset itse voisivat määritellä mitä haluavat, ymmärtäähän sen.

  2. Niina Rajakoski on nostanut esiin erään hyvän rakentamisen kulmakivistä . Rakennusten elinkaaren pituuden vähättely on osittain karannut käsistä ja johtanut jopa kiviaineisten runkorakenteiden teknisen eliniän odotusarvon täysin väärän suuntaan .Emme kai vakavissamme voi alkaa tavoitella ainoastaan kymmenien vuosien hyväksyttävää teknistä elinikää .Tähän kierteeseen jouduttuaan koko korkelaatuista ja kestävää laatustandardijärjeselmää vaativa periaate on vaarassa muuttua ”valintatalotarjouksiin” perustuviksi hetken tähdenlennoiksi ,jotka varsin usein joudutaan korvaamaan asianmukaisilla tuotteilla yllättävänkin nopeasti . Tuotekehityksetä on suunattu liian usein matalalla teknisillä kriteereillä valmistettuihin tuotteisiin hintakilpailukykyyn vedoten ja rakennuttajat/suunnittelijat ovat olleet valmiit sinisilmäisestikin turhan usein kiinnittäneet huomionsa liiaksi hintaan . Edelleenkin vanha totuus pitää paikkaansa sillä ei ole juuri koskaan olemasssa tuotetta joka oli hyvä ja halpa, mutta jotka ehkä kuitenkin täyttävät ensisijaisesti ”markkinvoimien” määrittelemät minimikriteerit.
    Kun heitetään ilmaa väite enne sotia rakennettujen Helsingin keskustan pääsääntöisesti muuraamalla tehtyjen asuntojen puutteellisen suunnittelun aiheuttamista kustannuksista puhutaan kyllä todella pahoin asian vierestä . Järisyttävään hintatasoon ovat ensisijaisesti vaikuttaneet tulevien asukkaiden vaatimat kalliit toteutusratkaisut , viranomaisten vaatimat
    LVI-S standardit ja taloyhtiöiden omat vaatimukset . Rakennustoiminnan kannattavuus on aina tärkeää myös saneerauskohteissa .
    Helppoon muunneltavuuteen joka suunniteluratkaisuiltaan kantaisi esim 20 -50 vuoden päähän on etsitty sitten 60-luvun aitoja ratkaisukeinoja ,mutta todelliset oivallukset ovat saaneet odottaa itseään . Ehkäpä nyt alkanut puukerrostalojen suunnittelu ja rakentaminen hyvinkin antaa aitoja virikkeitä myös kivirakenteisten asuintalojen suunnittelijoille .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *