Hukkuuko Kiina omiin numeroihinsa?


 
Anna Hyrske
 
 

Vuoden 2016 alussa Kiina-pessimistit puhuivat talouden mahalaskusta ja tarinoihin oli helppo uskoa, sillä tammikuussa globaalit osakemarkkinat sukelsivat epävarmuuksien tiukennettua otteitaan. Vuosi 2016 kuitenkin yllätti ison osan ekonomisteja ja talouden asiantuntijoita Kiinan osalta. Asuntomarkkinakupla Kiinassa ei puhjennutkaan, ei edes sulanut, vaan markkina mennä porskutti yhä voimakkaammin ylös siihen tahtiin, että viranomaiset katsoivat tarpeelliseksi asettaa paikallisia rajoitteita ostoille, maan myynnille ja uusille projekteille vuoden 2016 loppupuolella. Kiina saavutti asettamansa BKT-kasvutavoitteensa ja talouden signaalit näyttivät kasvun kiihtymistä hidastumisen sijaan.

Miltä Kiina sitten näyttää vuoden 2017 ensimmäisen puolikkaan jälkeen? Mahalaskusta ei enää puhuta, katseet ovat kääntyneet jo kauan aikaa sitten valuuttaan, velkaantumisasteeseen ja politiikkaan. Kukaan ei ainakaan voi väittää, että Kiinan seuraaminen olisi puuduttavaa sijoittajan näkökulmasta. Näkemyksiä, ennusteita, arvioita ja mielipiteitä löytyy niin laidasta laitaan, että niiden välistä mahtuu ajamaan täysperävaunurekalla ja tekemään täydellisen u-käännöksenkin. Makrotalouden lukujen ennusteissa on hajontaa välillä niin, että etumerkkikin pitää tarkistaa useampaan otteeseen. Tämä tietenkin tekee asioista mielenkiintoisia ja haasteellisia!

Yleinen käsitys tuntuu olevan, että Kiinan numeroihin ei kuitenkaan olisi luottamista. Luvut eivät perustuisi mitattavaan todellisuuteen, mutta toisaalta lukuja ei myöskään synnytettäisi millään satunnaislukugeneraattorilla. Olettama lienee, että taustalla olisi Pekingin tarkkaan harkittu viestintästrategia ja politiikan tekoväline. Mene ja tiedä missä menee totuuden raja, mutta usein unohdetaan myös se, että esimerkiksi Kiinassa BKT:n kasvuluku ei ole vain taaksepäin katsova raportoitava luku, vaan tiukka ohjenuora keskushallinnolta paikallishallinnolle. BKT:n kasvuluku on etukäteen annettava tavoite, johon on yksinkertaisesti vain päästävä, piste. Tavoitteeseen pääsyä tarkastellaan jatkuvasti ja talous-, raha- ja paikallispolitiikkaa muokataan tarvittaessa useampaankin otteeseen vuoden aikana. Totta on se, että Kiinan kokoisen valtion ollessa kyseessä on käsittämätöntä, kuinka nopeasti lukuja kyetään tuottamaan ja kuinka lähellä ne ovat annettua ohjenuoraa. Kuitenkin esimerkiksi vuoden 2015 osalta tavoite jäi toteutumatta alkuvuoden liian tiukan talouspolitiikan takia. Vaikka kurssiin tehtiin vuoden aikana muutoksia esimerkiksi kiinteistömarkkinoiden osalta, niin laiva kääntyi sittenkin liian hitaasti. Tätä virhettä ei sallittu tapahtuvan vuonna 2016 ja siten kiinteistösektorin kiristämistoimet ajoitettiin vasta vuoden toiselle puoliskolle, kun vauhti muuttuikin jopa arvioitua reippaammaksi.

Tekee Kiina niin tai näin, niin skeptikkoja lukujen luotettavuuden osalta riittää. Kiina on sitoutunut vuosien mittaan parantamaan ja avaamaan omaa talouden tunnuslukujen raportointiaan myös ulkomaiselle tarkastelulle. Kestää kuitenkin oma aikansa ennen kuin luvut ovat luotettavuudessaan länsimaisella tasolla. Toisaalta aiempina vuosina Kiina on todennäköisesti aliraportoinut kasvulukujaan eli yhtälailla pitää suhtautua terveellä epäluulolla vanhempiinkin lukuihin. Mielenkiintoista kyllä jo tämän vuoden alkupuolella erään pankin ekonomisti epäili, että aliraportointia saattaa tapahtua myös tänä vuonna, koska yli 6,7 prosentin kasvuluku lisäisi jo olemassa olevia epäilyksiä lukujen luotettavuudesta.

Sijoittajan näkökulmasta muutoinkin yhden luvun käyttäminen Kiinan taloustilanteen arvioinnissa on yhtä järkevää kuin käyttää Uudenkaupungin autotehtaan tuotantolukuja Suomen koko talouden arviointiin. Kiina on 1,3 miljardin ihmisen kotimarkkina, jonka sisäinen kysyntä ja kulutus ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä mittareita. Näin ollen eri yritysten, sektorien ja alasektorien seuraaminen antavat talouden rakenteellisista muutoksista tärkeää indikaatiota. Moni lienee unohtanut, että Kiina on jo siirtynyt palvelutalouteen perinteisestä savupiipputaloudesta. Tämäkin tulee ottaa huomioon, kun tekee vertailua ja yrittää ennustaa tulevaisuuden suuntaa. Esimerkkinä tästä voisi käyttää vienti- ja tuontilukujen korrelaatiota. Iso osa Kiinan tuonnista liittyy nykyään kotimarkkinakysyntään. Näin ollen hyvistä tuontiluvuista ei pidä automaattisesti hakea pienellä viiveellä hyviä vientilukuja, vaan katse kannattaa kiinnittää enemmänkin kulutukseen ja sen vaikutukseen kokonaistalouteen.

Kiinan lukujen osalta iso haaste liittyy lukujen suuruuteen ja talouden kokoon. Kuinka paljon painoarvoa tulee antaa desimaaleille, kymmenyksille tai sadasosille, jos puhutaan maailman toiseksi suurimmasta taloudesta, joka kasvoi viime vuonna Alankomaiden BKT:n verran? Vaikka Kiinan talous kasvaisi tänä vuonna vain 6,4 prosenttia, olisi absoluuttinen kasvu silti enemmän kuin Sveitsin koko vuoden BKT. Ja kuka uskoo 6,4 prosentin kasvuun, käsi ylös? Itse en tässä kohtaa aio viitata, sillä todellinen luku on korkeampi. Tämän ovat huomanneet useat toimijat mm. IMF nostamalla omia kasvuennusteitaan tälle ja ensi vuodelle. Kiinan haasteena tuntuukin olevan niin suuret luvut, että kokeneillakin asiantuntijoilla on niitä välillä vaikea ymmärtää saatikka tulkita.

Kirjoittaja on Ilmarisen Hongkongin toimipisteessä työskentelevä salkunhoitaja, joka on työskennellyt aiemmin vastuullisen sijoittamisen päällikkönä.

 
Kategoria(t): Sijoittaminen, Talous
Avainsana(t): , .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

2 vastausta artikkeliin: “Hukkuuko Kiina omiin numeroihinsa?

  1. Mikä tulee olemaan sosiaalipolitiikan kehittämisen rooli ja vaikutus Kiinan talouden kasvuun.
    Kansainväliset avustusjärjestöt ovat olleet jo pitkään kehittämässä länsimaiden mallin mukaista sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalivakuutusjärjestelmää maahan.

    Ilman valtiollista sosiaalipolitiikan tuloerojen tasausjärjestelmää eri toimialojen ja alueiden välillä vaarantaa koko kasvufilosofian Kiinassa. Historialla on suuri merkitys myös nykyisen Kiinan kehityksessä – sosiaaliset tukiverskostot kehittyivät ilman valtiota.

    Voiko Kiina jatkaa nykyistä talouspolitiikkaa politiikkaa keskushallinon politiikkana ja kuinka
    kanttonit tulevat järjestämään sosiaalipolitiikan kuten ne ovat järjestäneet teollisen ja yhä
    kasvavan palvelsektorinsa.

    Monetarismi ja markkinoiden kehittäminen auttavat talouden kehittymistä. Jos 1.3 miljardin ihmisen talousjärjestelmä ei pysty hallitsemaan tuloerojen kasvua, se on suurin yksittäinen riskitekijä kiinalaisen järjestelmän kokonaiskehitykselle.

  2. Hong Kongin toimipisteessä toimivan salkunhoitajan voisikin olettaa tulkitsevan taloustilannetta juurikin näin. Joku paikallinen toimija voisi kertoa erilaisen tarinan siitä kuinka bktn kasvu on perustunut jo vuosia asuntokuplaan joka on seurausta ulkomaansijoitusten rajoittamisesta. Kiina voi onneksi ravistaa hihasta ihan omia lukuja jos todellisuus ei miellytä. Tyhjänä tököttävät sadoille tuhansille ihmisille suunnitellit asuinalueet ja ostoskeskukset kertovat siitä kuinka paikallisella keskiluokalla ei ole varaa ostaa rakennettuja asuntoja. Riks raks poks on käsillä. Eivät kiinan miljardöörit muuten olisi hamstranneet kultaa lentokentille joissa heidän omat jettinsä odottavat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *