Jos kauppasota syttyy huomenna, kuka kärsii eniten?


 
Anna Hyrske
 
 

Viime aikoina on tuntunut, ettei mediassa ole puhuttu lähes mistään muusta kuin mahdollisesta kauppasodasta USA:n ja Kiinan välillä. Toinen osapuoli julkistaa aikeitaan asettaa lisätariffeja tuotteille ja toinen vastaa lähes samalla mitalla. Se, miten tuotteet päätyvät eri osapuolten listoille, perustuu politiikkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen suhteen, mitkä tuotteet ovat merkittävä lähde alijäämälle.

Volatiliteetti nousuun?

Kiinan presidentti Xi piti Hainanin huippukokouksen yhteydessä linjapuheen, jossa hän jatkoi Kiinan aiemmin viitoittamalla tiellä puhuen talouden avaamisesta ja immateriaalioikeuksien paremmasta puolustamisesta. Eli juuri niistä teemoista, jotka ovat suurin ongelma USA:n ja Kiinan välisissä taloudellisissa kytköksissä. Kauppataseen alijäämäisyys on vain oire, ei se todellinen tauti. Usein taudin hoitaminen on pitkässä juoksussa parempi kuin pelkkien oireiden lieventäminen.

Aikataulujen osalta presidentti Xi:n puheessa mainittiin ”tämän vuoden loppuun mennessä”, mutta todellinen konkretia puuttuu vielä. Riittääkö tämä presidentti Trumpille, joka sunnuntaina twiittasi, kuinka tässä kisassa ”Kiina räpäyttää silmiään ensimmäisenä ja avaa markkinansa muille, koska se on ainoa oikea teko”? Jos presidentti Xin puhe ei ole riittävä, vaan tilanne eskaloituu edelleen, niin sijoittajan näkökulmasta on odotettavissa volatiliteetin nousua entisestään.

Kiina ja USA neuvottelupöydän ääreen

Ironista on, etä jos vertaillaan eri maiden osakemarkkinoiden riippuvuutta maailmankaupasta, Yhdysvallat ja Kiina ovat suojatuimpien markkinoiden joukossa. Kaupan osuus on vain 40 prosenttia Kiinan BKT:sta ja kiinalaisten yhtiöiden tuloksesta vain 10 prosenttia syntyy Kiinan rajojen ulkopuolella. Yhdysvaltojen vastaavat luvut ovat noin 30 prosenttia. Jos vertaillaan näitä lukuja esimerkiksi Ruotsin, Saksan tai Alankomaiden vastaaviin, nähdään, kuinka nämä kolme eurooppalaista maata ovat haavoittuvaisempia protektionismin nousun aiheuttamille ongelmille kuin Kiina ja USA.

Alankomaiden osalta kaupan kokonaisarvo on yli 150 prosenttia BKT:sta ja listayhtiöiden tuloksista yli 80 prosenttia syntyy omien rajojen ulkopuolelta. Saksan ja Ruotsin osalta kaupan osuus on pienempi (n. 80%), mutta yhtiöiden tulosten osalta ollaan Alankomaiden kanssa samoilla tasoilla. Euroopan tasolla keskimäärin noin 60 prosenttia yhtiöiden myynnistä tulee Euroopan ulkopuolelta, joten eurooppalaisilla yhtiöillä on syytäkin olla huolissaan vapaan kaupan jatkumisesta. 

Parasta olisi kaikille ja erityisesti eurooppalaisille, jos Kiina ja USA istuisivat saman neuvottelupöydän ääreen ja ratkaisisivat kauppaan liittyvät ongelmat. Eurooppalaisille yhtiöille IP-oikeuksien vahvistaminen, markkinoiden avaaminen, teknologian siirtovaatimuksen poistaminen ja omistusrajavaatimuksen alentaminen yhteisyrityksissä olisivat pitkässä juoksussa erittäin tervetulleita muutoksia.  Kiina voisi omaksua ratkaisumalleja toiselta aasialaiselta maalta, nimittäin Intialta. Toivotaan kuitenkin, että käyttöön otettavat mallit ovat niitä, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia eivätkä aiheuta shokkeja millekään taloudelle.     

Anna Hyrske
@AnnaHyrske
Kirjoittaja on Ilmarisen Seniori Aasia-analyytikko, jonka asemapaikka on ollut Hongkongissa vuoden 2015 alusta lähtien. 

*Blogissa käytetyt luvut ovat HSBC:n globaalin tutkimuksen pitämästä esityksestä (10.4.2018)

Tutustu myös:
Ilmarisen yrityvastuuraportti 2017 (pdf)
Ilmarisen yritysvastuu 2017: Kohti kestävää kehitystä

Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi

 

 

 
Kategoria(t): Sijoittaminen, Talous
Avainsana(t): , .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *