Onko maiden välillä enää kulttuuerieroja?


 
Vieraskynä: Marjut Sonck
 
 

Eri kulttuurit ovat kiehtovia, ainakin matkaillessa. Kulttuureihin liittyvien erojen kuvaaminen nostattaa joskus vastustusta valmennuksissani. Onko enää olemassa ihmisryhmiä, jotka edustavat jotain tiettyä kulttuuria? Nykyään eritaustaiset ihmiset ovat laajasti yhteydessä keskenään. Tavat, arvot, normit, muoti, idolit ym. ovat sekoittuneet. Ihmiset singahtelevat maailmankolkalta toiselle, ja somen kautta ei ole edes aikaviivettä ajatusten leviämiselle.

Millainen merkitys on nykyään ihmisen etnisellä taustalla, kotimaalla, kieliryhmällä, elinympäristöllä yms. identiteetin muodostajana ja käyttäytymisen selittäjänä?

Onko erojen kuvailu tai kansalaisten tyypittely eettistäkään? Vahvistaako se vain ennakkoluuloja ja vanhoja stereotypioita, joissa jokin ominaisuus liitetään kaavamaisesti kaikkia tietyn ryhmän jäseniä koskevaksi? Eivät ihmiset itse halua tulla muiden määrittelemiksi ja niputetuksi. Todellisuudessa yksilö kuuluu myös samanaikaisesti moniin ryhmiin, jotka limittymät päällekkäin ja ristiin rastiin. Ihminen voi vielä olla niin poikkeava omassa porukassaankin, ettei noudata mitään käytösmallia!

Olemme tietenkin aina yksilöitä huolimatta siitä, mihin ryhmiin ulkoisesti kuulumme ja toisaalta ihmisolentoina meillä on hyvinkin samankaltaiset perustarpeet.

Miksi kulttuuriteorioihin kannattaisi tutustua?

Olin viime kesänä kuukauden Indonesiassa paikallisten ihmisten kanssa. Totesinpa taas, että kyllä näitä kulttuurieroja vaan on – edelleen! Ihailin, ihmettelin ja tuohduinkin erilaisia toimintatapoja kohdatessani.

Oma kulttuuri on sosiaalisissa suhteissa opittua. Katselemme maailmaa erilaisista näkökulmista, emmekä tunnista vaihtoehtoisia tapoja, koska olemme niin uppeluksissa omassa ympäristössämme. Pidämme monia asioita itsestäänselvyyksinä ennen kuin törmäämme toisenlaiseen todellisuuteen.

Kulttuurin syvärakenteissa lymyävät arvot ja normit määrittävät millaista on hyvä elämä, millainen on kunnon ihminen, suhde luontoon, jumaluuteen jne. Arvot ja normit muuttuvat hitaammin kuin näkyvät tavat ja rakenteet. Sieltä taustalta ne ohjailevat käyttäytymistä – ja korostuvat tiukassa paikassa.

Tyypillisiä kolareita työelämässä eri kulttuuritaustaisten välillä voi syntyä esim. ajan käytöstä, vallasta, tasa-arvosta, sääntöjen ja lupausten noudattamisesta, ilmaisutavoista, elekielestä ja harmonian tavoittelusta. Suomen kulttuuri on melko yksilökeskeinen, kun suurimmassa osassa muuta maailmaa korostuu yhteisöllisyys ja siihen liittyvä kasvojen suojeleminen.

Erilaista on helpompi ymmärtää, kun osaa jäsentää mistä hänen toimintansa kumpuaa ja minkä merkityksen hän itse tekemisilleen antaa. Toiselle pieni ja pinnallinen juttu voi toiselle olla piinallinen arvo- tai identiteettikysymys.

Ennakkoluulot ja empatia

Asioiden luokittelu sinänsä on ihmisen luontainen keino selvitä eri puolilta tulvivan tiedon kanssa. Se luo mieleemme järjestystä, turvallisuutta ja ilmiöihin ennustettavuutta. Tieto ja tunnistaminen voi helpottaa kohtaamisia. Se auttaa hahmottamaan oudon toiminnan laajempia yhteyksiä ja sen sisäistä logiikkaa.

Oleellista on kyseenalaistaa ja testata omat ennakko-odotuksensa ja yleiset käsitykset eri kulttuurien edustajista jokaisessa yksittäisessä tilanteessa. Siis havainnoi, kysy ja kuuntele!

Empatia on kulttuurisen ketteryyden kivijalka, joustaminen toisen suuntaan ratkaiseva yhteistyötaito. Parhaimmillaan aidot, toisiaan arvostavat ihmiset kohtaavat. Sepä onkin mielenkiintoista!

Marjut Sonck
Muutostaito Oy

Marjut Sonck  puhuu monikulttuurisesta työyhteisöstä Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksessa. Ilmoittaudu mukaan!

Marjut Sonck on kiinnostunut erilaisten ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, työyhteisöjen toimivuudesta, hyvinvoinnista ja sovittelusta. Hän toimii valmentajana Muutostaidossa ja on myös asunut Aasiassa ja Keski-Euroopassa.