Yrittäjä on vähän väsynyt


 
Vieraskynä: Leena Roskala
 
 

Älyranneke kertoo, että lepo on jäänyt vähiin. Yrittäjä tietää sen itsekin. Yö meni valvoessa, ja työterveyslääkärin kirjoittama resepti on syöty loppuun. Uutta ei heti perään tohdi kysyä.

Kaikennäköistä on mielen päällä. Ideat eivät jätä rauhaan. Mieli huiputtaa, että kun vielä nämä ratkaisut saadaan tehdyksi, niin sitten asiat alkavat rullamaan kuin itsestään. Yrittäjälle vointi kertoo yrittämisen flowsta, nousukaudesta ja kuumasta raudasta. Ei hän tekemisen vimmassaan tajua eikä missään nimessä myönnä polttavansa kynttilää molemmista päistä.

Seuraavan loman myötä sitä haaveilee paineen hellittävän. Silloin se iskee: flunssa. Mieleen muistuvat työpsykologin sanat: ”Yhden ihmisen voimavarat ovat yhden ihmisen voimavarat.” Yrittäjälläkään ei kai oikeasti sen enempää voimia ole, vaikka hoitaakin suhteellisen suvereenisti taloutta, henkilöstöhallintoa, tuotantoa, myyntiä, markkinointia, asiakaspalvelua ja kunnossapitoa oman toimensa ohella.

Pitäisi levätä useammin. Se antaa tilaa ajattelulle ja palaset loksahtelevat paikoilleen. Lepo kuitenkin on petollista – kolikon toinen puoli. Sen myötä ei tule vain energiaa, vaan lisäksi pään täyttävät vanhojen ideoiden ohella tuhat uutta. Ja mitäs tässä enempää jahkailemaan: kaikki ideat on syytä muuttaa käytännöksi mahdollisimman pian. Mielellään jo heti tällä viikolla. Mitä paremmin palautuu, sen hurjemmaksi seuraava vauhti kiihtyy.

Aikaa on aina liian vähän suhteessa tekemiseen. Tekeminen ei stressaa, tekemättömät työt toisinaan. Yrittäminen on itse asiassa koukuttavan mielekästä puuhaa aina siihen saakka, kunnes mennään ylikierrosten puolelle ja alkaa ilmaantua ongelmia: pitää selvittää, korjata, paikata ja fiksailla. Joku lenkki pettää, väsyy tai mokaa. Kone tai fokus hajoaa. Pinna kiristyy. Painekattila viheltää. Miljoona palloa ilmassa ja kaikki putoavat yhtä aikaa. Tämä on yrittämisen maailma.

Yrittäjän selkäranka ei vähästä katkea. Ammatinvalintakysymyksiä, jotka valmistavat seuraavaan tasoloikkaan. Tulimmeko me tähän voittamaan vai häviämään? Joukkue on ylikunnossa, on rasitusvammaa ja mykoplasmaa. Aina ei liikuntaseteleistä ole ratkaisijaksi, tarvitaan strategiajumppaa. Mitä voisi tehdä toisin, viisaammin?

6 vinkkiä jaksamiseen

  • Pelasta ensin itsesi. Laita maski ensin omille kasvoillesi. Opeta kanssamatkustajia tekemään samoin.
  • Pysähdy. Keskity asiakkaan kokemukseen. Älä unohdu juoksemaan oravanpyörään.
  • Kerro tarina. Mikä päämäärä vetää puoleensa?
  • Huolehdi tunnelmasta. Varmista, että kalenterissa on lepohetkiä, iloa ja energisoivia kohtaamisia.
  • Priorisoi. Yksikään tilaus ei ole tärkeämpi kuin terveys. Muista lepo, ilo ja kohtaamiset.
  • Varmista viestintä. Anna yrityskulttuurin näkyä ja kuulua. Kulttuuri ja brändi ovat arvoa kasvattavia tekoja.

Leena Roskala
viestintätoimistoyrittäjä, joka uskoo, että viestintä tekee elämästä parempaa.
www.kumppania.fi
@Leena Roskala

Kirjoittaja on Suomen Nuorkauppapakamarin jäsen ja yrittäjä. Ilmarinen ja Suomen nuorkauppakamari tekevät yhteistyötä suomalaisen työelämän ja yrittäjyyden tukemiseksi.
Laske, miten yrittäjän työtulo vaikuttaa eläkkeeseen ja sosiaaliturvaan.
Yrittäjä, tule Ilmarisen asiakkaaksi!

 
Kategoria(t): Työelämä, Työkyky, Yrittäjyys
Avainsana(t): , , .
Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
 

2 vastausta artikkeliin: “Yrittäjä on vähän väsynyt

  1. Yrittäjä on se joka pystyy rakentamaan yrityksen, kokoamaan ympärilleen ryhmän joka menestyy. Yrittäjä on tavallaan isä tai äiti koko yritykselle. Hyvää isäinpäivää kaikille.

    • Tämä on niin totta, koska varsinkin pk yrittäjät ovat yhteiskunnan lypsylehmiä.
      Eihän mitenkään ole mahdollista, että yksinyrittäjillä on samat vastuut liikevaihdosta huolimatta, kuin suurilla menestyvillä yritysketjulla, jotka imuroivat itselleen kaikki tuet ja hyväveliverkostojen kautta myös mahdollisuudet.

      Tätä on jatkunut ainakin 1990 luvulta saakka, vaikka pk yritykset työllistävätkin eniten, harvalla on mahdollisuus vaurastua.

      Pk yrityksiä olisi tuettava, heillä ei ole aikaa, eikä edustajia neuvottelupöydissä, jotka ymmärtää heidän asemaansa. He eivät kuulu kuluttajasuojalain piiriin, koska ovat yrittäjiä, vaan jokainen vääryys olisi vietävä oikeuteen. Siihen ei ole aikaa, eikä rahaa, eikä edes luottamusta aina oikeuslaitoksiin, 1990 toimien jälkeen.
      Heitä pidetään sivussa myös tiedon saamisesta, eikä heillä ole aikaa niitä onkia. Heille ei kuulu vapaapäivät eikä lomat, ei sairauspäivät, vaikka sellaiset on maatalousyrityäjille suotu.
      Pienyrittäjä maksaa hankinnoistaan, energiastaan, tiedonsaannistaan jne… suurimman hinnan kuin suuret ketjut, missä sama hinta jaetaan satojen yksiköiden kesken, mutta yksin yrittäjä maksaa sen yksin. Pienyrittäjä maksaa raaka-aineet ja hankinnat heti ostaessaan, saa maksun takaisin viikkojen päästä laskutuksessa, kun isot yritykset ovat suuruutensa vuoksi neuvotelleet hyvät naksuajat, jolloin asiakkaalta saatu raha on ehtinyt palata tilille.

      Näitä asioita on paljon, jotka tulisi katsoa valtiovallan toimesta, verokevennyksin, pk sektorin resurssien mukaan, jotta nekin voisivat kasvaa ja voida hyvin.
      Nykyinen yhteiskunta ei huomioi tosiasioita, tai ei halua nähdä niitä, koska suurilla toimijoilla on jo omat intressit etusijalla ja heille puolustajat valittu poliittisin keinoin joka pöytään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.